Vammaisten palvelut on turvattava hallituksen säästöpaineissa

17.11.2016 - Lukuaika 4 minuuttia
- Suomalainen yhteiskunta
Heli Leppälä - VTT, postdoc -tutkija, poliittinen historia, Turun yliopisto

Uusi raportti ehdottaa hallituksen suunnittelemien vammaishuollon miljoonasäästöjen toteuttamista tavalla, joka turvaa kansalaisten palvelut. Tärkeä kysymys kuuluu: kuinka varmistamme, etteivät hallituksen säästöt vie meitä menneisyyden hoiva-ajatteluun perustuneeseen järjestelmään – ja entistä laitosmaisempaan tulevaisuuteen?

Hallitus ilmoitti viime keväänä aikomuksistaan leikata vammaispalveluita 61 miljoonalla. Säästöt oli tarkoitus toteuttaa eväämällä vammaispalvelut yli 75-vuotiailta vammaisilta. Aikomus julkistettiin osana laajempaa, kuntien velvoitteita karsivaa ohjelmaa.

Suunnitelma herätti kuitenkin kiivaan julkisen vastustuksen. Se ei ole mikään ihme: kuten kommentoin viime keväänä, ikääntyneiden sulkeminen vammaispalvelujen ulkopuolelle romuttaisi suomalaisen vammaispolitiikan ohjaavia periaatteita viemällä järjestelmää ihmisoikeuksien toteutumisen edistämisestä kansalaisten hyötyarvoa korostavaan suuntaan.

Äänekkään kritiikin johdosta sosiaali- ja terveysministeriö otti aikalisän. Se nimitti vammaisten perus- ja ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n toiminnanjohtaja Kalle Könkkölän selvitysmieheksi. Hän sai tehtäväkseen laatia ehdotuksen vammaispalvelujen säästöistä siten, että hallituksen tavoite saavutetaan palveluja vaarantamatta.

Uudessa suunnitelmassa korostetaan vammaispalveluille asetettavan ikärajan sijaan palvelujen säilyttämistä, ja jopa niiden parantamista.

Könkkölän ehdotukset rakentuvat varsin erilaiselle pohjalle hallituksen esityksiin verrattuna. Selvitysmies esittää nimittäin raportissaan keinoja tehdä säästöt niin, että palvelut saadaan turvattua jatkossakin. Uudessa suunnitelmassa korostetaan vammaispalveluille asetettavan ikärajan sijaan palvelujen säilyttämistä, ja jopa niiden parantamista.

Niinpä on ajankohtaista pohtia, millaisilta Könkkölän hahmottelemat vammaispalvelut näyttäisivät verrattuna hallituksen viime keväisiin leikkaussuunnitelmiin.

Katsotaan siis raporttia hieman tarkemmin.

Selvitysmies Könkkölä luovutti raporttinsa peruspalveluministeri Juha Rehulalle 14. lokakuuta. Siinä ehdotettujen säästöjen on arvioitu voivan nousta jopa 74 miljoonaan euroon. Lähes puolet säästöistä, 32 miljoonaa euroa, toteutettaisiin poistamalla invalidivähennys verotuksessa. Kyseinen verovähennys on suunniteltu edistämään työkykyisten vammaisten työllistymistä. Sen ulkopuolelle jäävät kuitenkin kaikkein pienituloisimmat, eli työkyvyttömyyseläkeläiset ja osa-aikatyötä tekevät ihmiset.

Niinpä vähennyksen poistaminen on Könkkölän mukaan parempi ratkaisu kuin vammaisten palveluiden leikkaaminen.

Könkkölä ehdottaa myös vammaisten kuljetuspalveluiden kehittämistä ja rajaamista. Hänen mukaansa henkilöt, joiden toimintarajoite johtuu pääasiassa korkeasta iästä, tulisi siirtää sosiaalihuoltolain kuljetuspalveluiden piiriin. Heille tulisi taata subjektiivinen oikeus kuljetuspalveluihin, mutta samalla matkakustannuksia korvattaisiin selvästi aiempaa vähemmän. Sen sijaan vammaisten kohdalla oikeus vammaispalvelulain kuljetuspalveluihin tulisi selvitysmiehen mukaan säilyttää heidän ikääntyessäänkin.

Lisäksi Könkkölä yhdistäisi palveluita alueellisten matkakeskusten yhteyteen ja tarjoaisi mahdollisuutta auton hankkimiseen vuokrasopimuksella. Hän ehdottaa kuljetuspalveluihin henkilökohtaista budjettia – eräänlaista matkakukkaroa. Joukkoliikennettä voitaisiin myös hyödyntää enemmän.

Byrokratian vähentäminen saa raportissa tärkeän roolin.

Byrokratian vähentäminen saa raportissa tärkeän roolin. Selvitysmies esittää, että päätösten määräaikaisuudesta ja jatkuvasta lääkärintodistusten pyytämisestä tulisi luopua. Asumispalveluissa asukkaiden asioiden tarpeetonta raportointia tulisi vähentää hoitotyön tehostamiseksi ja asukkaiden yksityisyyden parantamiseksi.

Könkkölän työn ohjaavana periaatteena on palvelujen tason säilyttäminen. Palveluvalikoiman kasvattaminen edistäisi vammaisten valinnanvapautta: omien voimavarojen hyödyntäminen palvelujen järjestämisessä tukee omaehtoista elämää ja säästää rahaa. Könkkölä kuitenkin korostaa, että mikäli vammainen henkilö ei pysty tai halua käyttää uudenlaisia palveluja, tulee palvelut järjestää entiseen tapaan.

Miksi hallitus aikoo ylipäänsä leikata vammaisilta, joiden elämä on jatkuvaa kamppailua palveluista ja toimeentulosta?

Ehdotukset ovat saamassa myönteisen vastaanoton: ministeri Rehula ilmoitti hallituksen luopuvan aikeestaan evätä vammaispalvelut yli 75-vuotiailta vammaisilta. Ministeri kuitenkin sanoi myös, että 61 miljoonan euron säästötavoitteessa pysytään. Säästöjä valmistellaan kuitenkin uusien ehdotusten pohjalta.

Könkkölän raporttia on myös arvosteltu. Vaikka vihreiden kannanotossa ehdotuksia palvelujen kehittämistä pidetään sinänsä hyvinä, puolue kritisoi niiden taustalla olevaa säästötavoitetta ankarasti: miksi hallitus aikoo ylipäänsä leikata vammaisilta, joiden elämä on jatkuvaa kamppailua palveluista ja toimeentulosta?

Kysymys on aiheellinen.

Pöydällä odottavat 61 miljoonan euron säästöt ovat nimittäin vain osa hallituksen vammaisten ja ikääntyneiden palveluita koskevaa leikkausohjelmaa. Tänä syksynä hallitus esitti, että vanhuspalvelulaista kumottaisiin pykälä, joka velvoittaa kuntia hankkimaan erityisasiantuntemusta ikääntyneiden palvelujen järjestämisessä. Lisäksi hallitus pyrkii kumoamaan vanhuspalvelulain vastuutyöntekijää koskevan säädöksen siirtämällä ikääntyneiden omatyöntekijän nimeämisen tapahtumaan sosiaalihuoltolain perusteella. Toimenpiteistä arvioidaan koituvan 27 miljoonan euron säästöt.

Hallituksen säästölistalla on edelleen aiemmin syksyllä voimakasta kritiikkiä herättänyt aikomus vähentää hoitajamitoitusta 0,5:stä 0,4:ään hoitajaan vanhusta kohden. Hallitus suunnittelee myös asumispalveluiden sääntelyn keventämistä esimerkiksi asukasvalinnan ja asuintilojen koon osalta. Ikääntyneiden palvelutaloissa voisi jatkossa asua myös kehitysvammaisia. Samalle tontille olisi mahdollista rakentaa erilaisille asiakasryhmille tarkoitettuja asumispalveluja.

Asumispalvelujen säännösten purkaminen voi tehdä monen vammaisen elämästä vielä nykyistäkin laitosmaisempaa mikäli suunnittelussa aletaan suosia nykyistä pienempiä asuintiloja, kahden hengen huoneita ja suurempia asumisyksiköitä. Se on tärkeää pitää mielessä – säästöpaineiden allakin.

Nykytilanteessa on varottava palaamasta menneiden vuosikymmenten järjestelmään, joka perustui vahvaan hoiva-ajatteluun. Silloin vaikeavammaiset ja ikääntyneet ihmiset olivat sidottuja koteihinsa tai laitoksiin. He eivät voineet osallistua yhteiskunnan toimintaan kuten toiset.

Riittämättömät palvelut, jotka eivät vastaa yksilön tarpeeseen, eivät lisää hänen omatoimisuuttaan. Ne tekevät ihmisestä entistä riippuvaisemman muiden avusta.

 
 

Heli Leppälä

VTT, postdoc -tutkija, poliittinen historia, Turun yliopisto - @HelkkyL
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.