Väkivalta on rikos lapsen kehitystä vastaan

21.09.2014 - Lukuaika 5 minuuttia
- Keho, mieli ja sukupuoli
Kirsi Peltonen - Tutkijatohtori PsT - Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto

”Lapsi on terve kun se leikkii”, tietää vanha kansanviisaus. Se sisältää havainnon keskeisestä, lapsen normaaliin kehitykseen kuuluvasta tavoitteesta eli kehitystehtävästä. Leikkiessään lapsi hankkii tarpeellisia tietoja ja taitoja tulevaisuutta varten. Leikki on myös lapsen työtä, kuten sanotaan, ja se vaatii paljon psyykkisiä voimavaroja. Kehitystehtäviin täytyy keskittyä, ja niihin on oltava aikaa ja voimia. Kun lapsen mielen täyttää kokonaisvaltainen huoli, hätäännys, pelko ja varuillaan olo, ei tilaa riitä enää leikkiin. Kun aikuinen lyö lasta, joko sanoin tai nyrkein, hän asettaa lapsen kehityksen tielle suuria esteitä. Joskus niiden yli kiipeämistä joutuu jatkamaan koko elämänsä, mutta aina on myös selviytyjiä.

Tutkimusten mukaan lähes kaikki suomalaiset vanhemmat tietävät lapsen fyysisen kurittamisen ja vakavien väkivallantekojen olevan lain mukaan kiellettyjä. Kuitenkin 43 prosenttia äideistä käyttää kuritusväkivaltaa, kuten tukistamista ja luunappeja, ja 6 prosenttia vakavampia väkivallan muotoja, kuten lyömistä tai potkaisemista. Lapsen kehityksen kannalta luvut antavat vain karkeita suuntaviivoja.

Osa äideistä sortuu tutkimuksen mukaan väkivaltaan satunnaisesti, erityisen haastavissa kasvatustilanteissa. Riskitekijöitä vakavan väkivallan käytölle ovat stressi ja äidin tunne siitä, ettei hän ole saanut apua ongelmiinsa lapsen kanssa. Usein hermostumista kadutaan ja siihen kaivataan apua. Valitettavasti on myös äitejä, joille väkivalta on tapa.

Mikäli äiti käyttää kuritusväkivaltaa, hänellä on tutkimuksen mukaan 11 kertaa suurempi riski käyttää myös vakavampia väkivallan muotoja verrattuna niihin äiteihin, jotka pyrkivät ratkaisemaan ristiriitatilanteet lapsen kanssa muulla tavoin. Päihteiden yhteydessä puhutaan usein porttiteoriasta, käytön etenemisestä lievemmistä aineista kovempiin. Voiko sama päteä vanhemman väkivaltaisuuteen? Kun hyväksyy korvapuustit ja luunapit, onko seuraava askel läpsäisy poskelle tai potkaisu nilkkaan?

Toisaalta väkivaltainen vanhempi saattaa olla paitsi syyllinen myös uhri. Naiset, joita on kuritettu lapsena fyysisin keinoin, käyttävät 2,5 kertaa todennäköisemmin vakavaa väkivaltaa omaan lapseensa.

Kehityksellinen noidankehä

Lapsen voimavarat ovat kussakin ikävaiheessa kiinnittyneet tiettyihin kehitystehtäviin: vauvaiässä kiintymyssuhteen muodostamiseen, leikki-iässä luovuuden ja itsenäisyyden harjoitteluun ja nuoruusiässä vanhemmista erkaantumiseen ja oman identiteetin löytämiseen. Kun lapsi kokee jotain traumatisoivaa vanhempiensa taholta, normaalikehityksen joukkoon tunkeutuu ylimääräisiä kehitystehtäviä, esimerkiksi toisista ihmisistä huolehtimista ja vastuunkantoa liian nuorena. Niistä on selviydyttävä tavanomaisten kehitystehtävien ohella.

Lapsen aivot ovat virittyneet selviytymään. Pitkällä aikavälillä ylimääräiset kehitystehtävät vaativat kuitenkin kaikki olemassa olevat taidot ja voimavarat, jolloin ikäkaudelle tyypillisten, tavanomaisten kehitystehtävien suorittaminen häiriintyy tai estyy. Lapsi ei kenties opi säätelemään tunteitaan, kiintymään toiseen ihmiseen tai itsenäistymään. Kehityksen kannalta tilanne on pahin silloin, kun altistuminen väkivaltatilanteille on jatkuvaa, koko lapsuuden kestävää. Tavat havainnoida itseä ja ympäristöä, prosessoida tietoa ja reagoida siihen voivat muuntua pysyvästi.

Lapset ymmärtävät erilaisia tilanteita, myös väkivaltatilanteita, eri tavoin eri ikävaiheissa. Tiedonkäsittelyn ja tunteiden prosessointiin liittyvä kapasiteetti vaikuttaa siihen, miten lapsi sisäistää tilanteen. Lapsi on haavoittuvainen väkivaltakokemusten negatiivisille seurauksille, koska osa hänen kognitiivisesta kapasiteetistaan on vasta kehittymässä. Pienelle lapselle jäsenneltyjen muistojen ja kertomusten luominen on vielä vaikeaa. Tällaisesta jäsentyneestä tapahtumaa koskevasta muistosta hän kuitenkin hyötyisi myöhemmin.

Toisaalta kognitiivisten taitojen kehittymättömyys saattaa myös suojata lasta. Osa tilanteen pelottavuudesta ja uhkaavuudesta voi jäädä lapselta tunnistamatta. Usein aikuiset luottavatkin liikaa siihen, että lapsi on vielä niin pieni, ettei hän ymmärrä. On kuitenkin mahdollista, että myöhemmin, kognitiivisen kapasiteetin kasvun myötä, lapsi alkaa ymmärtää uudella tavalla väkivaltatilanteeseen sisältynyttä uhkaa, häpeää tai pelkoa. Näin voi tapahtua esimerkiksi hyväksikäyttökokemusten suhteen, jolloin mielenterveyteen ja käyttäytymiseen liittyvät ongelmat saattavat ilmetä hyvin pitkän ajan kuluttua tapahtuneesta.

Väkivallan vaikutus on laaja

Mitä enemmän ja mitä vakavammalle väkivallalle lapsi altistuu, sitä selkeämpi on vaikutus mielenterveyteen, käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Jo sanallista väkivaltaa, kuten mitätöimistä ja haukkumista, kokeneet lapset oirehtivat vertailuryhmää enemmän.

Fyysiset väkivallan kokemukset ovat yhteydessä vieläkin voimakkaampaan oireiluun. Mikäli lapsi joutuu sekä olemaan väkivallan kohteena että todistamaan sitä, haitallinen vaikutus mielenterveyteen ja tunteeseen omasta terveydentilasta on kaksinkertainen.

Kotona koetun väkivallan on todettu aiheuttavan oppimiseen ja koulunkäyntiin liittyviä vaikeuksia. Ammattilaisen saattaa olla vaikeaa arvioida, aiheuttaako lapsen levottomuuden tai kognitiivisten taitojen hidastumisen normaaliin kypsymiseen kuuluva kehityskriisi vai onko kyse traumaattisen kokemuksen seurauksista.

Tavat, joilla lapsi ilmaisee traumaattisen kokemuksen aiheuttamaa stressiä koulussa, vaihtelevat yksilöllisesti ja liittyvät yleensä hermostuneisuuteen, pelkotiloihin, surullisuuteen ja masentuneisuuteen. Väkivaltakokemukset nostavat todennäköisyyttä myös alkoholi- ja huumekokeiluille sekä rikolliselle käyttäytymiselle.

Traumaattisten tapahtumien vaikutukset lapsen käytökseen ja koulusuoriutumiseen voivat johtua siitä, että ahdistavat muistikuvat häiritsevät ja passivoivat lasta, jolloin hänen keskittymiskykynsä heikkenee ja oppiminen vaikeutuu tai hidastuu. Koulutyössä tarvittava energia kuluu tällöin ahdistavien muistojen torjumiseen. Eräs esimerkki on väkivaltaa kokeneiden lasten herkistyminen vihaisuuteen liittyville ärsykkeille. Nämä lapset ovat ikään kuin jatkuvassa hälytystilassa peläten aikuisen ”räjähtämistä”.

Aina on mahdollista selviytyä

Paljon laitetaan siis alttiiksi silloin, kun lapsen kehitys vaarannetaan väkivaltaisin teoin. On kuitenkin muistettava, että lapsissa on aina läsnä myös selviytymisen mahdollisuus. Huolimatta vaikeista kokemuksista kaikki lapset eivät kärsi pitkäaikaisesti, vaan kykenevät suoriutumaan kehitystehtävistään verrattain hyvin ja jollakin elämän osa-alueella osoittamaan jopa poikkeuksellista lahjakkuutta tai onnistumista. Altistuessaan vaikeille kokemuksille lapsi saattaa kehittää positiivisia selviytymiskeinoja, joille muilla lapsilla ei ole tarvetta. Ne voivat olla hänelle hyödyksi myöhemmin elämässä.

Tutkimuksen keinoin on pyritty selvittämään, mitkä tekijät suojaavat lasta väkivallan haitallisilta pitkäaikaisvaikutuksilta. Yksittäisten tekijöiden eristäminen hyvän selviytymisen taustatekijöiksi on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Mikään tietty yksilön ominaisuus, kuten älykkyys tai sosioekonominen status, ei yksinään auta selviytymään mistä tahansa.

Sosiaalisilla suhteilla on todennäköisesti merkittävä rooli tilanteessa, jossa lapselta puuttuu tukea antava ja vakaa kasvuympäristö. Yhteisön muut turvalliset ihmiset, kuten naapurit, opettajat ja vertaiset, voivat vahvistaa ja tukea lapsen omaa kykyä selviytyä. Ensisijaisen tärkeää on lapsen päivittäisen turvallisuuden takaaminen, ei sen paikkaaminen satunnaisin ihmissuhtein.

Yhteiskunnan tasolla haaste on tasapainon löytämisessä kahden ääripään välillä. Yhtäältä väkivallan seurauksia lapsen kehitykseen saatetaan vähätellä ja niihin voidaan jättää puuttumatta. Väkivallalle ja muille traumatisoiville kokemuksille altistuminen tulisi aina pitää mielessä yhtenä vaihtoehtona esimerkiksi lapsen koulunkäyntiin liittyvien ongelmien taustalla.

Toisaalta väkivallan seurauksia saatetaan liioitella. Kovia kokeneet lapset saatetaan sysätä yhteen lokeroon, eikä heidän vahvuuksiaan ja yrityksiään selviytyä tunnisteta. Tukemalla lapsen henkilökohtaisia tai perheen sisäisiä terveitä ja positiivia tekijöitä voidaan suojata lapsen kehitystä onnelliseksi aikuiseksi.

 
 

Kirsi Peltonen

Tutkijatohtori PsT - Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.