Uskomushoidot ovat huuhaata, mutta houkuttelevaa sellaista

03.05.2016 - Lukuaika 4 minuuttia
- Keho, mieli ja sukupuoli
Markku Myllykangas - terveydenhuollon tohtori, terveyssosiologian dosentti - Itä-Suomen yliopisto

Lääketieteen edistyksestä huolimatta mitä eriskummallisimmat uskomushoidot pitävät sitkeästi pintansa. Jopa monet lääketieteen ammattilaiset ovat hurahtaneet niihin. Hoitoja suitsivaa ”puoskarilakia” on valmisteltu Suomessa jo vuodesta 2008, mutta se on jäänyt vain aikeeksi.

Uskomuslääkintä valittiin parhaiten kuvaamaan lääketieteen ulkopuolisia hoitoja termikilpailussa, jonka järjesti lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim vuonna 1995. Uskomuslääkitsijät kutsuvat yleisesti hoitojaan vaihtoehtohoidoiksi. Tällöin pitäisi kuitenkin perustella, mille hoidoille ne ovat vaihtoehtoja. Virallisessa terveydenhoidossa ei käytetä vaihtoehtolääkintää korvaamaan lääketieteelliseen tietoon perustuvia hoitoja.

Vaihtoehtohoitojen sijaan uskomuslääkitsijät ovatkin alkaneet puhua täydentävistä hoidoista. Käsitteelle täydentävä hoito tai täydentävä lääkintä ei niin ikään löydy perusteltua tukea. Jos pystyttäisiin osoittamaan sellainen puute, jonka täydentävä hoito todistettavasti korjaa, kyseisestä hoidosta tulisi lääketieteeseen perustuvaa hoitoa. Tällaisia täydentäviä hoitoja ei tunneta.

Uskomushoidot ovat pääosin todistetusti vaikuttamattomia tai vaikuttavuudesta ei ole luotettavaa tutkimusnäyttöä. Uskomushoitojen teorioihin kuuluvat myös tyypillisesti epätieteelliset väittämät. Enkelienergiaterapioiden tai reikihoidon, jossa lähetetään ”yli valon nopeudella kiitävää parantavaa energiaa”, epätieteellisyys on ilmiselvää.

Aiemmin uskomuslääkitsijöinä häärivät pääasiassa maallikot, jotka rupesivat vain ryhtymään. He väittivät usein saaneensa jumalallisen lähetyskäskyn, parantajan armolahjan. Monet heistä mainostivat itseään jumalan nöyriksi välikappaleiksi. Sittemmin yhä useammat koulutetut lääkärit ovat hurahtaneet uskomuslääkintäuskoon.

Skepsiksen Huuhaa-palkinnon pokkasivat vuonna 2002 uskomuslääkinnän menetelmiä käyttäneet lääkärit. Palkinnon perusteluina mainittiin, että koska näitä menetelmiä ei ole tieteellisesti todennettu, niiden käyttö sairauksien hoidossa ja diagnosoinnissa on erittäin vastuutonta.

Uskomuslääkitsijät kutsuvat yleisesti hoitojaan vaihtoehtohoidoiksi. Tällöin pitäisi kuitenkin perustella, mille hoidoille ne ovat vaihtoehtoja.

Suomessa puoskaroivia lääkäreitä lienee satoja. Yksityisiltä lääkäriasemilta löytyy järjenvastaista homeopatiaa ja reikihoitoa. A-klinikoilta taas akupunktiota, rentoutushoitoja, vyöhyketerapiaa ja Rosen-terapiaa. Jopa julkisesta sairaalasta saa homeopatiaa ja vyöhyketerapiaa. Muutkin terveydenhuollot ammattilaiset kuin lääkärit syyllistyvät samaan, ja hoitajien keskuudessa puoskarointi on huimasti lääkäreitä yleisempää.

Suomen Mielenterveysseura vaati ensimmäisenä terveysalan ammattiliittona vuonna 2005, että selvitetään oikeusturva niiden potilaiden osalta, joita ovat hoitaneet muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset. Vuonna 2007 Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitto, Psykologiliitto ja Lääkäriliitto vaativat puoskarointia kuriin uudella lailla. Sosiaali- ja terveysalan ammattiliitto Tehy julkaisi vuonna 2008 uskomushoidot tuomitsevan kannanoton.

Lopulta sosiaali- ja terveysministeriö antoi periksi ja asetti työryhmän selvittämään vaihtoehtohoitoja 2008–2009. Työryhmän tehtävänä oli selvittää täydentäviin hoitoihin ja vaihtoehtohoitoihin liittyvät, potilasturvallisuuden kannalta keskeisimmät ongelmat, kuulla asiantuntijoita ja vaihtoehtohoitojen edustajia, arvioida lainsäädäntötarpeen laajuus ja tehdä tämän pohjalta tarpeelliset ehdotukset.

Työryhmän perustamisesta ilmoitti silloinen peruspalveluministeri Paula Risikko (kok). Risikon mukaan oli kunnioitettava entistä valveutuneempien, osaavampien ja oma-aloitteellisempien suomalaisten valinnanvapautta. Hän piti hyvänä sitä, että myös terveyden ja hyvinvoinnin alueella on tarjolla erilaisia palveluja, mutta tunnusti samalla, että jotkut vaihtoehtohoidot voivat tuoda enemmän haittaa kuin hyötyä. Risikko ei kuitenkaan tarkentanut, mitkä vaihtoehdot ovat hyödyllisiä.

Puoskaroinnin vastaiset toimet eivät etene, koska liian monet poliittiset päättäjät, kansanedustajat ja ministerit, ovat uskomushoitojen lumoissa.

Työryhmän keskeisimmät ehdotukset puettiin lakiluonnokseksi. Siinä todettiin, että oikeus tutkia ja hoitaa henkilöitä on sallittu ainoastaan terveydenhuollon ammattilaisille silloin, kun 1) täysi-ikäinen henkilö ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan; 2) alaikäisellä ei ole hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa suostumusta tutkimukseen tai hoitoon; 3) tutkimukseen tai hoitoon sisältyy hypnoosia; tai 4) potilasturvallisuus edellyttää muusta erityisestä, henkilön sairauteen tai hoitomuotoon liittyvästä syystä terveydenhuollon ammattihenkilön tutkimusta tai hoitoa. Muu kuin terveydenhuollon ammattilainen ei saa hoitaa henkilöä, joka on raskaana tai jolle on tehty elinsiirto, taikka hoitaa syöpää, diabetesta, epilepsiaa, vakavaa mielenterveyden häiriötä, mielisairautta, dementiaa tai muuta näihin verrattavaa vakavaa sairautta taikka tartuntatautilaissa säädettyä yleisvaarallista tartuntatautia, ellei tutkimusta ja hoitoa toteuteta yhteistyössä lääkärin kanssa.

Lakiluonnos ei koskaan edennyt eduskuntaan saakka. Risikko vihelsi pelin poikki ja ministeriö luopui ”puoskarilain” valmistelusta. Sitten ministeriö aikoi kohentaa asiakkaiden oikeusturvaa uudistamalla niin sanottua potilaslakia ja kuluttajalainsäädäntöä. Tämäkään hanke ei edennyt. Pian kuitenkin ilmoitettiin, että ministeriö alkaa yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa valmistella vaihtoehtohoitoja koskevaa lainsäädäntöä vuoteen 2015 mennessä. Tämäkin yritys vesitettiin. Puoskaroinnin kuriin saattaminen ei ole nykyisenkään hallituksen tehtävälistalla.

Valviran ja aluehallintovirastojen tehtävänä on valvoa terveydenhuollon ammattilaisten toimintaa. Uskomushoitojen valvonta ei toimi käytännössä. Kaiken kukkuraksi viranomaiset sallivat rinnakkais- ja kaksoisroolit. Kun eräs hammaslääkäri jäi kiinni eheytysterapiasta, aluehallintolääkäri totesi lausunnossaan, että ”…koska tällaisten terapioiden antamista ei ole säännelty, myös terveydenhuollon ammattihenkilökoulutuksen saanut voi niitä antaa, mutta tämä tulee pitää erillään terveydenhuollon ammatin harjoittamisesta.”

Puoskaroinnin vastaiset toimet eivät etene, koska liian monet poliittiset päättäjät, kansanedustajat ja ministerit, ovat uskomushoitojen lumoissa.

Monet poliitikot pitävät Suomea vaihtoehtohoitojen takapajulana, vaativat lisää arvostusta vaihtoehtohoidoille (joiden vaikuttavuusnäyttö alkaa pahaenteisillä sanoilla ”tarinan mukaan”) ja esittävät jopa Kela-korvauksia uskomushoidoista. Tällaiseen uskomuslääkinnälliseen rinnakkaisjärjestelmään ei ole varaa. Erityisen huolestuttavaa on se, että järjenvastaisia terveysväittämiä levittävät ja myyvät tahot sekä lahkomaiset terapialiikkeet vaikuttavat jo terveyspolitiikassa.

 
 

Markku Myllykangas

terveydenhuollon tohtori, terveyssosiologian dosentti - Itä-Suomen yliopisto
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.