Töissä johtaja, kotona sivullinen

08.12.2016 - Lukuaika 4 minuuttia
- Keho, mieli ja sukupuoli
Emilia Kangas - Tohtorikoulutettava - Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu

Vaikka osa miesjohtajista kyseenalaistaa perinteisen näkemyksen töistä ja kodista jyrkästi erillisinä alueina, valtaosa heistä keskittyy yhä edelleen pääosin työhön – ja jättää vastuun kodista puolisolle.

Isyyden ja työn välisen suhteen on väitetty olevan muutoksessa. Kun miehiä ennen kannustettiin auttamaan äitejä lastenhoidossa, odotetaan heiltä nyt tasapuolisesti jaettua vastuuta vanhemmuudesta.

Odotus voi tosin jäädä ainakin toistaiseksi vielä toiveajatteluksi. Tilastot nimittäin osoittavat, että työelämästä pienten lasten vuoksi poissa ovat edelleen lähes yksinomaan naiset: he käyttävät vanhempainvapaita lähes yksin. Suomalaiset miehet kuuluvat edelleen häntäpäähän vertailtaessa vanhempainvapaiden käyttöä Pohjoismaissa.

Entä miten on asian laita miesjohtajien keskuudessa?

Johtajat vaikuttavat omalla esimerkillään vahvasti työpaikkojen kulttuureihin.

Kysymys on erityisen merkittävä siksi, että johtajat sekä luovat organisaatioiden virallisia käytäntöjä että vaikuttavat omalla esimerkillään vahvasti organisaatioiden epävirallisiin käytäntöihin, työpaikkojen kulttuureihin.

Juuri valmistunut tutkimuksemme Jyväskylän yliopistossa koskee johtajaisiä. Tavoitteenamme oli saada esille isyyden ja johtajuuden välisiä suhteita ja ristiriitaisuuksia. Sitä kautta tarkoituksenamme on avata – ja purkaa – johtajuuteen ja isyyteen liitettyjä olettamuksia.

Haastatteluaineistostamme erottui neljä erilaista isätyyppiä. Ne kaikki kuvaavat erilaisia tapoja yhdistää isyys ja johtamistyö.

Ensimmäinen tutkimusaineistosta esille noussut isätyyppi on ansaitsija-isä. Hän on ensisijassa johtaja, joka tuo elannon perheelle. Ansaitsija-isän suhde lapsiin on melko etäinen: kodin ja lasten hoitaminen on täysin puolison harteilla. Ansaitsija-isä kuitenkin arvostaa perhettä instituutiona ja kokee, että isän tehtäviin kuuluu lasten kasvattaminen kunnon kansalaisiksi. Tätä tehtävää hän toteuttaa esimerkiksi ohjaten lapsiaan arvostamilleen urapoluille. Ansaitsija-isä ammentaa isyyden ajatustaan perinteisistä näkemyksistä naisten ja miesten välisistä eroista – mies hoitaa työn, nainen kodin.

Toinen isätyyppi on lapseen sitoutumaton isä, joka rakentaa itselleen vielä vahvemmin lapsivapaan imagon. Lapseen sitoutumaton isä ei rakenna juuri minkäänlaista suhdetta lapsiinsa. Sen sijaan miehen identiteetti rakentuu vahvasti työelämän kautta. Kyseinen miesjohtaja kuitenkin uskoo vahvasti tasa-arvoon työelämässä: hänen mukaansa miehillä ja naisilla on samat mahdollisuudet, eikä johtajuus ei ole kiinni sukupuolesta. Tämä isä ei kuitenkaan itse osallistu lastensa hoivaan vaan odottaa lasten äidin kantavan päivittäisen vastuun.

Tällainen ajattelu rakentaa naisille painavaa kaksoistaakkaa – naisilla nähdään olevan työelämässä kaikki samat mahdollisuudet kuin miehillä, mutta samaan aikaan ei kyseenalaisteta perinteistä sukupuolijärjestystä kodin piirissä.

Kaksi edellä esiteltyä isätyyppiä ylläpitävät ajatusta johtamistyön työorientoituneisuudesta. Ne jatkavat perinnettä,  jossa perhe rajataan työelämän ulkopuolelle, eivätkä siten toimi uudistavana esimerkkinä ja roolimalleina organisaation jäsenille työ- ja perheasioissa.

Kolmas isätyyppi on rusinat pullasta -isä, joka on edellisistä poiketen hyvin kiintynyt ja sitoutunut lapsiinsa. Tämän miehen isyys rakentuu vahvasti lasten leikittämisestä ja osallistumisesta lasten harrastuksiin. Arkisemmat kotityöt jäävät kuitenkin puolison vastuulle. Miesten mahdollisuus valita mieleisensä vanhemmuuden vastuut voikin olla merkittävä etu työn ja perheen yhdistämisessä.

Vaativan työelämän rinnalle on helpompaa yhdistää muutama mukava kotipalikka kuin osallistua perhe-elämään kokonaisvaltaisesti. Varsinkin siksi, että hoivaavaksi isäksi leimautuminen voi olla työelämässä riski joutua samaan ongelmakastiin työssäkäyvien äitien kanssa.

Neljäs isätyyppi on kokonaisvaltainen isä, jonka isyys rakentuu läsnäolosta ja aktiivisesta osallistumisesta lasten kasvatukseen ja hoivaan. Tämän miehen isyys näyttäytyy hyvin samankaltaisena kuin perinteinen äitiys.

Kokonaisvaltainen isä toteuttaa sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä töissä että kotona, ja tiedostaa näiden paikkojen väliset kipupisteet. Hän kuitenkin kokee onnistuneensa tässä yhtälössä, eikä hänellä ole tarvetta erottaa johtajan ja isän identiteettejä toisistaan. Kyseinen isätyyppi pikemminkin hyödyntää kahden elämänsä eri osa-alueen oppeja ristiin.

Kokonaisvaltainen isyys rikkoo perinteistä maskuliinisuuden mallia niin isyydessä kuin johtajuudessakin, sillä se yhdistää kaksi maailmaa. Kokonaisvaltainen isä tuo uudenlaisia sävyjä johtajuuteen, ja toimii uudistavana esimerkkinä organisaatiossaan.

Muutosta on siis myös näkyvissä. Tasa-arvoinen perhevastuiden jakaminen puolisoiden välillä on joillekin johtajaisille jo arkipäivää. ’Moderneja isiä’ löytyy myös johtajien keskuudesta: he haluavat olla aktiivisia toimijoita niin työ- kuin perhe-elämässäkin. Tutkimuksen mukaan osa miesjohtajista siis kyseenalaistaa perinteisen maskuliinisen näkemyksen isyydestä ja johtamisesta, jonka mukaan työ ja perhe ovat toisistaan erillisiä alueita.

Miesten saattaa edelleen olla vaikeaa puhua vanhemmuudesta työpaikoilla.

Valitettavan moni miesjohtaja kuitenkin päätyy perinteisemmän isän ja johtajan roolin toteuttamiseen. Erityisesti miesvaltaisissa työyhteisöissä miesten vanhemmuuden vastuut ovat usein näkymättömiä, eivätkä miehet ole tottuneet puhumaan perheestään. Siihen vaikuttaa se, että miesten saattaa edelleen olla vaikeaa puhua vanhemmuudesta ja tasa-arvosta työpaikoilla.

Keskustelemattomuus kätkee sisäänsä ne erilaiset oletukset vanhemmuudesta, jotka miehiin ja naisiin liitetään. Siinä missä miesjohtajalta odotetaan enintään pullakahvien tarjoamista vauvan syntymän johdosta, naisjohtajan ajatellaan haudanneen uransa vaipparumban syvyyksiin.

Äitiys nähdään organisaatioissa yhä edelleen usein vain taakkana niin naisen henkilökohtaisen uran kannalta kuin organisaatioiden järjestelyissä. Onko siis ihme, etteivät miehet halua langeta tähän ansaan?

Moderneilla, kokonaisvaltaisilla johtajaisillä on mahdollisuus toimia hyvinä esimerkkeinä työn ja perheen toimivasta yhdistämisestä. Heidän rohkea läsnäolonsa isinä ja johtajina on merkittävää niin naisille kuin miehillekin – kaikille ihmisille, jotka haluavat osallistua kokonaisvaltaisesti sekä työ- että perhe-elämään.

Kirjoittaja on toteuttanut tutkimuksen yhdessä professori Anna-Maija Lämsän kanssa Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulussa. Se on osa sekä WeAll -tutkimushanketta että hänen työstämäänsä väitöskirjaa, joka keskittyy muuttuvan isyyden merkityksiin johtamisessa ja organisaatiokäytännöissä. 

 
 

Emilia Kangas

Tohtorikoulutettava - Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.