Syrjäisiä pomorikyliä uhkaa kaivostoiminta

17.06.2015 - Lukuaika 4 minuuttia
- Luonto ja maailma
Juha Eskola - FM (kulttuuriantropologi ja kansatieteilijä), vapaa tutkija
Mesenaatti.me

Venäjän Turjan rannan pienet kylät ovat kaukana asutuskeskuksista ja toisistaan. Kylien kulttuurista tiedetään vain vähän. Uusi tutkimushanke pyrkii paikkamaan aukkoja – nyt kun kylät ovat vielä olemassa.

Mediassa on tuotu esille Kuolan niemimaan suuret ympäristöongelmat, kuten Montsegorskin nikkelipäästöt, ilmansaasteet ja kaukokulkeuma, ydinvoimalat ja niiden turvallisuus sekä Venäjän sotilaallinen läsnäolo ja siihen liittyvä aseellinen varustelu. Turjan rannan kylät ovat kaukana tästä todellisuudesta. Luonto on säästynyt toistaiseksi raiskauksilta, mutta uhkana on kaivostoiminta. Alueella on harvinaisia mineraaleja, jotka houkuttelevat kaivostoimijoita. Syrjäisyys voi koitua luonnon pelastukseksi.  Asukkaille syrjäisyys tuo myös haasteita.

Kylät ovat kulttuurisessa ja sosiaalisessa murroksessa. Satelliittien välityksellä kylät ja perheet ovat kiinni globaalissa maailmassa. Kuitenkin väestö vanhenee ja vähenee, mutta sosiaali- ja terveyspalvelut on keskitetty Kantalahteen tai Muurmanskiin. Kylissä on tultava omillaan toimeen ja elettävä terveenä. Työmahdollisuudet ovat vähissä, joten nuoria lähtee muualle töihin. Luultavasti poliittinen eliitti ei ole kiinnostunut kylien tulevaisuudesta, sillä monet kylät luokiteltiin jo 1960-luvulla näköalattomiksi. Kylähallinto vastaa ainoastaan kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntapalveluista.

TURJA_IMG_0241 Kuusiniemi, kehäkukat, liljat ja perunat kukkivat. 

Asukkaiden mielipiteitä tuskin kysellään, mikäli kaivokset tai isot ympäristöä tuhoavat hankkeet halutaan alueelle. Heidän ylitseen on kävelty myös esimerkiksi suurten lohijokien kalastusoikeuksissa. Jokien kalastusoikeuksia on annettu suurille yrityksille vuosittaisessa huutokaupassa. Paikallinen Nousevan kommunismin oraat –kolhoosi ei pysty myymään kalastuslupia turisteille, koska yritykset myyvät itse lupia. Kalastuksesta saatavat tuotot eivät jää kylälle vaan ohjautuvat suuryritysten tilille.

Kylien selviytymisen edellytyksenä on ihmisten yhteistoiminta sekä omiin kykyihin ja osaamiseen turvautuminen. Joissakin kylissä asutaan vain kesäisin, jossakin kylässä asuu vain muutama asukas. Kantalahden kaupungin lähellä olevaan kylään on jopa paluumuuttoa. Asutuksen pysyvyys voi säädellä suhdetta luonnon ja kulttuurin säilymiseen. Pitkälle luontaistaloudessa eläville ihmisille luonto- ja kulttuurimatkailu antavat jo jonkin verran toimeentuloa. Kaukainen sijainti luo puitteet kulttuurin ja luonnon väliselle vuorovaikutukselle, joka tekee alueesta kiintoisan kohteen pienimuotiselle ekomatkailulle.

Uusi tutkimusalueemme ulottuu Varzugajoen itäpuolella oleviin pieniin kyliin, joiden kulttuurista ja luonnosta tiedetään kovin vähän. Aikaisemmissa kenttätutkimuksissamme olemme dokumentoineet kylät Kuusiniemeen asti. Aineisto on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa, josta se on kaikkien saatavilla.

TURJA_IMG_2109 Kuusiniemi, hauta 20.7.2009 Kuva Juha Eskola 

Turjan rannikon (ven. Терский район) pomorikylät sijaitsevat Vienanmeren pohjoisrannalla Murmanskin alueella. Alueen pinta-ala on 19 300 km² ja asukkaita on noin 8 200. Piirin hallinnollinen keskus on Umba ja toinen hallintoalue on Varzuga. Alueen sisämaata asuttivat aikoinaan saamelaiset, mutta rannikolla asui venäläisten lisäksi pomoreja ja myös suomensukuisia kansoja, joista karjalaiset olivat suurin ryhmä. Vienanmeren rannoilla asuivat pohjoisten alueiden kaupankävijät pomorit (ven. Поморы, Pomory). Sanan arvellaan tulevan venäjän kielen ilmaisusta (po more) ’merellä, meren rannalla’.

Kalastusluvat huutokaupattiin yrityksille

Vienanmeren pomorit kävivät vaihtokauppaa Jäämeren kauppapaikoilla lähinnä Ruijassa. Kaupan kukoistus alkoi 1700-luvulla ja sillä oli erittäin suuri merkitys koko alueen taloudelle. Pomorit vaihtoivat viljelykasveja, jauhoja, puutavaraa, eläinten nahkoja ja muita tarvikkeita norjalaisten ja saamelaisten kalaan ja työkaluihin. Pomorit olivat pääosin vanhauskoisia. Varzugalle, samoin kuin koko Vienanmeren rannikolle, 1400-luvulla alkunsa saanut Solovetskin luostari oli tärkeä. Luostareiden uskonnollinen ja lähetystyöhön perustuva toiminta korvaantui pian taloudellisilla asioilla.  

Tutkimushankkeemme tavoitteena on selvittää, mitkä ovat niitä tekijöitä, ominaisuuksia ja ilmenemismuotoja, joita paikalliset ihmiset pitävät kulttuurin ja luonnon kannalta merkittävinä ja säilyttämisen arvoisina myös tulevaisuudessa. Millaisia muutoksia luonnossa on tapahtunut ja miten asukkaat kokevat ne? Mikä on ihmisen ja luonnon suhde paikallisella tasolla?

Tutkimuksen välineinä ovat haastattelut ja keskustelut paikallisten ihmisten kanssa. Toivottavasti ihmiset uskaltavat kertoa näkemyksistään. Paikallisten käsitys luonnon säilyttämisestä ja paikallisten toimijoiden vaikutus luontoon on polttava aihe myös Pohjois-Kalotilla.

Haastattelujen lisäksi valokuvaamme kyliä ja niiden maiseman kulttuurisia elementtejä. Niitä ovat esimerkiksi rakennusten värien ja muotojen moninaisuus, pihojen hyöty ja kauneus, kirkon näkyvyys ja kolhoosin toiminta. Yli kymmenen vuoden periodin aikana huomaa neuvostoajan yhtenäiskulttuurin murenemisen, mutta kylissä on haluttu säilyttää kulttuurista perintöä, kuten kalmistojen isot puiset ristit. Kalmistot kertovat kulttuurisesta muutoksesta ja pysyvyydestä, mutta myös perheen varallisuudesta ja sosiaalisesta asemasta. 

TURJA_IMG_2431 Kuusiniemi, Anastasia Vasiljevna Samohvalova  asuinhuoneen pöydän päälä olevaa esineistöä. 21.9.2007 Juha Eskola 

Maisema on aina kulttuurinen tuote, joten maisemassa näkyvät tuotteen muutos ja pysyvyys. Ne voivat heijastaa ihmisten esteettisiä näkemyksiä, mutta myös kulttuurin kerroksellisuutta, kuten neuvostoajan ja kirkon vaikutusta maisemassa. Ortodoksinen uskonto antaa näkemyksiä luonnon säilyttämisestä ja kulutuksen kohtuullisuudesta. Emme vielä tiedä, liittyvätkö paikallinen musiikki, kuvataide, tarinat, ympäristön koristeleminen ja käsityöt alueen luonnon säilyttämiseen.

Kyläläiset ovat ymmärtäneet kulttuuriympäristön säilymisen merkityksen. He ovat kunnostaneet kirkon ja vanhan koulun pomorimuseoksi. Asukkaat ovat pohtineet luonto- ja kulttuurimatkailun tuotteistamista. Myös Muurmanskin aluehallinto on ilmaissut kiinnostuksena olemaan mukana kulttuurimatkailun kehittämisessä ja manageroinnissa. Mikäli yhteiskunta on aidosti kiinnostunut kylien tulevaisuudesta, on tärkeää, että paikalliset ihmiset saavat äänensä kuuluville ja pystyvät osallistumaan toimintaan. Kenttätöissä saamme esille asukkaiden näkemyksiä kyliensä mahdollisuuksista ja uhista.

 

Periferiset pomorikylät ja Uutistamo ovat mukana Mesenaatin tieteen joukkorahoituskampanjassa.

Mesenaatin tieteen ja akateemisen tutkimuksen yhteisörahoitusohjelma 2015

Turjan Pomorikylien Mesenaatti-kampanja

Turjan Pomorikylien kampanja Facebookissa

 
 

Juha Eskola

FM (kulttuuriantropologi ja kansatieteilijä), vapaa tutkija

Mesenaatti.me

 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.