Sukupuoli ei saa rajoittaa lapsen valintoja

11.09.2014 - Lukuaika 3 minuuttia
- Keho, mieli ja sukupuoli
Outi Ylitapio-Mäntylä - Yliopistonlehtori KT - Kasvatustieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto

Sukupuolesta ja kasvatuksesta puhuminen herättää usein kiivaita mielipiteitä: Eivätkö pojat saa olla poikia tai kasvatetaanko pojista tyttöjä? Eivätkö tytöt saa enää pukeutua prinsessamekkoihin? Kysymykset hämmentävät ja jopa suututtavat. Keskustelu sukupuolen ja kasvatuksen yhteydestä johtaa usein vastakkaisasetteluun ja luokitteluun, jolloin tytöistä ja pojista puhutaan yleistämällä ja heidän toimintansa rajataan vakiintuneiden sukupuolikäsitysten mukaan. Yleistäminen tuo mukanaan ongelmia, sillä se häivyttää yksilöiden välisiä eroja kategorisoimalla lapsia yksioikoisesti vain biologisen sukupuolen perusteella.

Lapsuudesta lähtien meitä määritetään sukupuolen mukaisesti ja asetetaan tiettyihin luokitteluihin, kuten ”hiljaiset ja kuuliaiset tytöt” tai ”hankalat ja äänekkäät pojat”. Luokittelut tytöistä kiltteinä ja suloisina tai pojista reippaina ja aktiivisina elävät vanhempien, isovanhempien, opettajien ja muiden aikuisten puheissa. Tytöille ja pojille annetaan erilaiset kulttuuriset toimintamallit ja -tavat sekä sellaiset liikkumisen ja toiminnan tilat, joissa niin sanottu oikeanlainen tyttöys ja poikamaisuus rakentuvat. Esimerkiksi leikkitilat jaetaan päiväkodissa sukupuolen mukaan. Tytöt ohjataan leikkimään kotileikkinurkkaukseen ja pojat liikuntasaliin. Lapset alkavat omaksua sukupuoleensa liitettyjä toimintamalleja ja toimia niiden mukaisesti, vaikka haluaisivat tehdä toisin. Poika esimerkiksi askartelisi mielellään koruja itselleen ja tyttö leikkisi automekaanikkoa.

Sukupuolta ei pidä määritellä vain biologisesti, vaan sitä voidaan tarkastella laajasti sosiaalisina, kulttuurisina ja psykologisina eroina. Moninaisuus tulee esiin, kun huomioidaan, miten sukupuolta tuotetaan ja vahvistetaan ihmisten välisissä kohtaamisissa ja arjen käytännöissä. Sukupuolen kriittisen tarkastelun tavoitteena on ylittää kaksijakoinen biologinen määrittely. Biologisuus on sukupuolen kehittymiseen vaikuttava tekijä, mutta se ei kuitenkaan yksin riitä ihmisten välisen kanssakäymisen määrittelyksi eikä lasten kasvatuksen ainoaksi lähtökohdaksi.

Sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa sukupuoli ei ohjaa tyttöjen ja poikien toimintaa. Jokainen poika ja tyttö on erilainen, ja erot ovat sekä yksilön sisäisiä että ulkoisia. Sukupuolisensitiivinen kasvattaja tunnistaa ja tunnustaa tyttöjen ja poikien monimuotoisuuden. Hän hyväksyy lapsen erilaisia sukupuoleen liittyviä kokemuksia ja ajatuksia sekä kannustaa lasta kysymään ja ihmettelemään asioita. Hän tiedostaa mallina olemisen vahvuuden ja pohtii omaa toimintaansa tyttöjen ja poikien suhteen.

Sukupuolisensitiivinen kasvatus on taitoa reflektoida omia, toisten kasvattajien sekä lasten sukupuolittuneita toimintatapoja. Sukupuolta tarkastellaan eri näkökulmista rajoittamatta sitä biologisuuteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sukupuolineutraalia ajattelua, joka johtaa sukupuolen huomiotta jättämiseen. Neutraali ajattelu merkitsee tasaisuutta ja samankaltaisuutta ja estää näkemästä lasten erilaisuutta.

Kasvattajan tulee nähdä tytöt ja pojat yksilöinä, joilla kaikilla on erilaisia kiinnostuksen kohteita. Tällöin voidaan tukea lapsen kasvua ja opettaa lasta kunnioittamaan erilaisia ihmisiä. Pieni lapsi on avarakatseinen ja rikkoo omalla toiminnallaan stereotyyppisiä käsityksiä leikeissään, leluvalinnoissaan ja pukeutumisellaan. Kasvattajan tulisi olla herkkä huomioimaan lasten erilaisia kiinnostuksen kohteita esimerkiksi leikkivalinnoissa ja harrastuksissa. Tarina Jaakosta, joka halusi pukeutua prinsessamekkoon, on oivallinen osoitus lasten avarakatseisuudesta sukupuolen suhteen (Opettaja-lehti 25/2014).

Feminiinisyys ja maskuliinisuus voivat vaihdella lasten leikeissä, kuten Jaakon toiminnassa. Sukupuolta ei voi siististi paketoida naiselliseksi tai miehekkääksi, koska rajat häilyvät. Jokaisessa tytössä, naisessa, miehessä ja pojassa on eri määrä naisellisuutta ja miehisyyttä. Jokainen ihminen myös määrittelee niitä omalla tavallaan. Usein aikuisten kasvatuspuheessa ja -työssä tiedostamatta luodaan rajoja ja tehdään luokitteluja sukupuolen mukaan. Kasvatus ei saa olla kapea-alaista ohjaamista kaksijakoiseen sukupuolimalliin. Tytölle pitää antaa ruuvimeisseli leikkiauton korjausta varten ja pojalle helmiä korujen tekemiseen. Lapsella tulee olla valinnanmahdollisuuksia toiminnassa, leikeissä ja harrastuksissa, eikä sukupuoli saa rajoittaa näitä valintoja.

 
 

Outi Ylitapio-Mäntylä

Yliopistonlehtori KT - Kasvatustieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.