Positiiviset kokemukset rakentavat tupakkariippuvuutta

06.10.2016 - Lukuaika 3 minuuttia
- Keho, mieli ja sukupuoli
Ossi Kukkamäki - YTM - Tampereen yliopisto

Valistuksesta huolimatta lähes miljoona suomalaista tupakoi. Kysymys kuuluukin: Ovatko tupakan vastaisen sodan keinot toimivia, tiedetäänkö todella mitä vastaan taistellaan? 

”Tupakka tappaa”, ”tupakointi on hengenvaarallista”, ”tupakointi vahingoittaa vakavasti sinua ja ympärilläsi olevia”. Nämä fraasit ovat tuttuja kaikille tupakoitsijoille ja monelle tupakoimattomallekin. Vuosikymmeniä kestänyt valistustoiminta on tehnyt ihmiset tietoisiksi tupakoinnin haitallisuudesta ja vaarallisuudesta. Valistuksesta huolimatta lähes miljoona suomalaista kuitenkin tupakoi yhä.

Tupakkatutkimuksissa ja käypähoitosuosituksessa tupakan vastaisen sodan merkittävin vihollinen on nikotiiniriippuvuus. Se hallitsee riippuvuuskeskustelua vahvasti, ja lääkkeeksi tarjotaan yleisesti nikotiinikorvaushoitoa. Tupakkaa ja sen fysiologisia vaikutuksia on tutkittu vuosikymmenten varrella suhteettoman paljon verrattuna tupakointiin toimintana.

Yhtenä syynä tupakkakeskustelun rajoittuneisuuteen on niin sanottu valistajat vastaan valistettavat -vastakkainasettelu. Tupakoitsijat ovat tupakkakeskustelussa enemmän valistusta vastaanottavia objekteja kuin aktiivisia subjekteja. Tutkimuksissakin tupakoitsijoiden kokemusten hyödyntäminen on jäänyt vähäiseksi, jos sitä tarkastellaan suhteessa kaikkeen tupakkariippuvaisuudesta tehtyyn tutkimukseen.

Suhtautuminen tupakointiin ongelma­käyttäytymisenä rajaa keskustelua ja lisää vastakkainasettelua.

Myös suhtautuminen tupakointiin ongelmakäyttäytymisenä rajaa keskustelua ja lisää vastakkainasettelua. Toisin sanoen, jos tupakointiin ei liitetä negatiivista sävyä, on vaarana leimautua tupakan vastaisen sodan rintamakarkuriksi. Tämä pelko on tehokkaasti sysännyt riippuvuuskeskustelusta tupakoinnin nautinnollisen puolen. Ilman tupakoinnin positiivisten tekijöiden tunnistamista, tupakointi näyttäytyy täysin järjettömänä, itsetuhoisena ja masokistisena käyttäytymisenä. Tällaiseen toiminnan logiikkaan on vaikea uskoa. Tupakoinnissa on siis pakko olla jotain ”järkeä”.

Näihin tupakkakeskustelun ongelmakohtiin hain vastausta sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmassani Savuverhon takaa: tupakoitsijoiden vaiettu positiivinen kokemuksellisuus riippuvuuden rakentajana. Tutkimuksen aineisto koostui internetkyselyistä sekä ryhmä- ja teemahaastatteluista. Laadullisessa tutkimuksessa selvitin tupakoitsijoiden kokemia positiivisia tekijöitä, jotka ovat kietoutuneet tupakointitoiminnan ympärille. Niiden kaipuu voi olla yksi merkittävä syy retkahduksiin ja tupakoinnin jatkumiseen. Kun luopuu tupakoinnista, luopuu paljon muustakin kuin tupakasta itsestään.

Tupakkariippuvuudesta piirtyi tutkimuksessani uusi ja erilainen kuva. Aineistostani ei löytynyt yhtään mainintaa fyysisen riippuvuuden vieroitusoireiden tyydyttämisestä. Sen sijaan tupakointi näyttäytyi yksilöllisenä toimintana, johon kietoutui monia positiivisia kokemuksia. Nämä liittyvät muun muassa sosiaaliseen kanssakäymiseen, rentoutumiseen, nautintoon ja imagollisiin tekijöihin. Savuverhon taakse kurkistamalla toiminta ei näyttäytynytkään täysin järjettömänä ja pelkästään negatiivisena osana elämää.

Vai miltä kuulostavat seuraavat sitaatit: ”Tupakka edustaa minulle kaikkea rentoutumista”, ”Tupakka rytmittää päivääni”, ”Tupakka lähentää minua sellaisiin ihmisiin, joihin en muuten välttämättä tutustuisi tai löytäisi mitään yhteistä”, ”Tupakointi on nautinnollinen, imagollinen ja sosiaalinen tapahtuma, enkä keksi muuta asiaa, jolla olisi samanlaiset positiiviset vaikutukset”.

Tupakoinnin lopettamisen vaikeus tai retkahdukset johtuvatkin osittain esimerkiksi haluttomuudesta luopua vuosien varrella tärkeäksi muodostuneen tupakkaringin seurasta, omista hengähdyshetkistä arjen kiireen keskellä, palkinnosta työsuorituksen jälkeen tai nautinnollisesta hetkestä kahvikupin kanssa tai ruuan jälkeen.

Tupakoitsija ei ole siis riippuvainen pelkästään tupakasta tai tupakoinnista, vaan hän on kiintynyt erityisesti tupakoinnin tarjoamiin positiivisiin kokemuksiin. Jokainen tupakka on tupakoitsijalle enemmän kuin vain tupakka. Se on toiminnallinen kokonaisuus, jota kutsun ”toiminnalliseksi tupakaksi”. Käsitteen ideana on, että tupakoitsija näkee jokaisen tupakan ikään kuin siinä lukisi sen toiminnallinen tarkoitus, esimerkiksi ”stressin lievittämiseen”, ”taukoihin” tai ”kahvin kanssa”.

Tupakoitsija näkee jokaisen tupakan ikään kuin siinä lukisi sen toiminnallinen tarkoitus, esimerkiksi ”stressin lievittämiseen”, ”taukoihin” tai ”kahvin kanssa”.

Nämä positiiviset kokemukset ovat yksilöllisiä, ja selvittämällä ne yksilöllisesti, on käsissä merkittävää tietoa yksilön tupakkariippuvuuden toiminnallisesta rakentumisesta. Tämä tieto on myös hyvin helposti saatavilla. Tupakoitsijat kertoivat mielellään ja avoimesti tupakointinsa positiivisista puolista. Tiedon helppo saatavuus mahdollistaa sen hyödyntämisen muutenkin kuin vain tutkimuskäyttöön.

Olenkin tutkimukseni jälkeen kehitellyt uudenlaista terapiamenetelmää tupakoinnin lopettamiseksi. Siinä ”toiminnallisista tupakoista” kootaan terapiakeskustelun perusteella ”toiminnallinen tupakka-aski”, joka kertoo kattavasti tupakoinnin yksilöllisistä motiiveista. Askista voidaan selvittää, miksi tupakoitsija tupakoi, mitä hän toiminnasta ammentaa ja mitä toiminnallisia esteitä tupakoinnin lopettamiseen liittyy. Näin päästään lähemmäksi tupakoinnin yksilöllistä ymmärtämistä ja pystytään laajentamaan lopettamisen keinovalikoimaa ilman moralisointia.

 
 

Ossi Kukkamäki

YTM - Tampereen yliopisto
 

Kommentit (1 kpl)

  • Henri Markku Mikael Lentonen - 05.11.2016 | 22:21 -

    Tupakkaahan, ei kaupoissa myydä vaan on kyse kemiallisesta huumeesta.

    Tupakka itsessään, ei aiheuta kovinkaan vieroitusoireita tai riippuvuutta tähän malliin, mitä nämä huumeet. Intiaanit siitä tekivät siirappia, tarjoilivat lapsilleenkin kuin karkkia.

    Suomen lain mukaan, pitää jokaisessa tuotteessa olla tuotesisältö: jopa nautintoaineissa kuten olut.

    Näissä amerikan-huumetupakeissa, ei ole lainkaan merkintää, lisäaineista joita niihin lisätään mm. nikotiinin imeytymisen parantamiseksi. Tämä kaikki kuitenkin, on yleistä tietoa että niitä aineita lisätään.

    Itse kun olen tupakkaa lopettanut, niin olen huomannut: että vaikka poltan samaa tupakkaa piipusta, jolloin savua tulee niin paljon että yskittää ja oikein päässä pyörii, niin vieroitusoireita silti tulee.

    Pelkästään siis paperin valkaisussa käytetyt kemikaalit, aiheuttavat jonkinlaista riippuvuutta kun niitä tarpeeksi kauan hengittelee. Eli kun en käytä enää sätkäpapereita, vaan poltan piipusta.

    Puhumattakaan näistä itse tupakkaan lisättävistä kemikaali-huumeista: niiden tarkoitus on ainoastaan syventää riippuvuus ja saada ennenkaikkea, jo lapsena ihminen tähän koukkuun kuten itselläkin on käynyt.

    Suomessa on ennenkin kasvatettu oma tupakka. Suomalainen perinnetupakka on eri lajiketta, kuin nämä amerikanhuumeet: siinä on jopa 10 kertaa enemmän nikotiinia.

    Kun tätä oikeaa tupakkaa polttaa, niin annoksen tarvitsee n. 2-3 kertaa päivässä. Tätä amerikan huumetupakkaa, tarvitaan taas vartin-tunnin välein: ero on huomattava.

    Lisäksi oikea tupakka maistuu sen verran karskilta ja vahvalta, että sitä ei lapsi kovin helpolla pysty polttamaan: tuo amerikantupakka, on laimeaa ja varsinkin on esim. mentholtupakkaa tai karkilta maistuvia sähkötupakkeja, niin koukutus on helppoa.

     

    Samaa mieltä?

    1
    0

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.