Perheen tuomista Suomeen halutaan vaikeuttaa entisestään

05.02.2016 - Lukuaika 3 minuuttia
- Maailmanpolitiikka Suomalainen yhteiskunta
Outi Fingerroos - Etnologian professori, akatemiatutkija, Jyväskylän yliopisto - Vieraileva professori, UTS, Sydney

Maahanmuuttajien perheenyhdistämiset esitetään populistisessa maahanmuuttopuheessa usein merkittävänä uhkana Suomelle. Yhdistämistä on vaikeutettu sitä mukaa, kun populismi politiikassa on lisääntynyt. Kansalaisjärjestöt ovat erityisen huolissaan EU:n ulkopuolelta tulleiden ihmisten oikeuksista.

Perheenyhdistämisen hakemusten määrä tulee kasvamaan tulevina vuosina, tiedotti Maahanmuuttovirasto (Migri) viime marraskuussa. Sisäministeriö puolestaan valmisteli hissukseen ulkomaalaislain muutosta, joka viimein julkistettiin viime keskiviikkona, 27. tammikuuta. Siinä ehdotetaan, että ulkomaalaislakia muutettaisiin siten, että hakijalla tulee olla turvattu toimeentulo.

Ehto koskisi niin kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä kuin Suomen kansalaisiakin. Nykyisellään toimeentuloedellytys ei koske pakolaisia, muita kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneita tai Suomen kansalaisia.

Perheenyhdistäminen tarkoittaa prosessia, jossa Suomessa asuva maahanmuuttaja hakee oleskelulupaa myös perheenjäsenilleen. Tavallisesti ”perheenkokoaja” on entinen turvapaikanhakija, joka on saanut Suomesta oleskeluluvan. Osa perheenkokoajista on alaikäisiä, osa taas hakee lupaa puolisolleen.

Perheenkokoajalta, joka haluaa kaksi alaikäistä lastaan ja puolisonsa Suomeen edellytetään 2 600 euron kuukausituloja.

Migri on koonnut suuntaa-antavan taulukon toimeentuloedellytyksen euromääristä. Pikainenkin vilkaisu taulukkoon kertoo, että toimeentulokriteerit ovat kovat. Esimerkiksi perheenkokoajalta, joka haluaa kaksi alaikäistä lastaan ja puolisonsa Suomeen edellytetään 2 600 euron kuukausituloja. Tulotason alle jäävät esimerkiksi taide- ja kulttuurialan asiantuntijat, lähihoitajat, toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät, siivoojat ja ravintolatyöntekijät.

Kansalaisjärjestöt ovat viime vuodet muistuttaneet siitä, että perheenyhdistäminen on jo vaikeutunut Suomessa merkittävästi. Perheiden yhdistämisestä on Suomessa tehty jo aikoja sitten paitsi vaikeaa myös kallista. Syynä ovat ulkomaalaislain jatkuvat kiristykset.

Myös Migri on viime vuosina ollut kiivaan kritiikin kohteena. Hyvästä esimerkistä käy Jussi Förbomin pamfletti Väki, valta ja virasto. Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka (2014). Siinä Migri esitetään itseriittoisena, vallantäyteisenä ja viranomaismandaattinsa ylittävänä virastona. Sen väitetään käyttäneen valtaansa eduskunnassa ja hallintovaliokunnassa.

Olen paneutunut somalialaisten perheenyhdistämiseen sekä viranomaisten että kansalaisjärjestöjen kautta pian neljä vuotta. Vuosina 2010–2014 haastattelin viranomaisia Addis Abeban suurlähetystössä ja Migrissä. Kansalaisjärjestöistä olen haastatellut Etu ry:n, Pakolaisneuvonnan, Suomen Pakolaisavun ja Suomen Punaisen Ristin työntekijöitä.

Haastateltaviltani kuulemani on johtanut minut ajattelemaan, että ulkomaalaishallinnon toiminta on muuttunut kovemmaksi sitä mukaa kuin populismi politiikassa on lisääntynyt ja ulkomaalaislainsäädäntö tiukentunut.

Olen myös tullut siihen lopputulokseen, ettei Migriä voi kritisoida toimintatavoistaan, sillä se on niin tiukasti sidoksissa suomalaiseen lainsäädäntöön ja sisäministeriön harjoittamaan maahanmuuttopolitiikkaan. Migri ei säädä lakeja eikä mahda niille mitään.

Sisäministeriö sen sijaan ansaitsee kritiikkinsä. Se on ainoa viranomaistaho, joka kieltäytyi tutkimusyhteistyöstä kanssani. En siis ole missään vaiheessa päässyt selvittämään, mitä ulkomaalaishallinnon kulisseissa todellisuudessa tapahtuu. Pidän sitä suljettuna vallankäytön linnakkeena, jonka toiminnoista ei olla valmiita keskustelemaan edes Suomen Akatemian, eli Suomen valtion, rahoittamien professoritasoisten akatemiatutkijoiden kanssa.

Ei liene yllätys, että kansalaisjärjestöjen kanta poikkeaa ulkomaalaishallinnon kannasta. Kansalaisjärjestöissä ollaan erityisen huolissaan EU:n ulkopuolelta Suomeen pyrkivien perheiden ja lasten oikeuksista.

Järjestöt ovat yksimielisiä: ulkomaalaishallinnon pitäisi tehdä kaikkensa, että edes lapset saisivat olla perheidensä kanssa. Lapset ovat kaikkein haavoittuvimpia globaalin siirtolaisuuden prosesseissa.

Osa 2010-luvulla tehdyistä lakimuutoksista on tullut SPR:lle yllätyksenä, vaikka sen edustajia on istunut lakeja valmistelevissa toimikunnissa.

Huolestuttavaa on myös, että osa 2010-luvulla tehdyistä lakimuutoksista on tullut esimerkiksi Suomen Punaiselle Ristille yllätyksenä – siitä huolimatta, että järjestön edustajia on istunut lakeja valmistelevissa toimikunnissa. Perheenyhdistäminen kuuluu SPR:n perustehtäviin. Lisäksi SPR seuraa perheenyhdistämisiin liittyvää politiikkaa, antaa lausuntoja ja pyrkii vaikuttamaan poliittisiin toimijoihin ja ulkomaalaishallintoon. Poliittiset päätökset on siis tehty nopeasti, yllättäen ja ilman avointa tiedotusta.

Suomalaisessa yhteiskunnassa olisikin syytä keskustella avoimemmin perheenyhdistämiseen liittyvästä lainsäädännöstä, sisäministeriön toimintatavoista ja maahanmuuttoon liittyvän päätöksenteon poliittisista perusteista. Olemassa olevaa tutkimustietoa ja kansalaisjärjestöjen osaamista ei hyödynnetä tarpeeksi. Tähän asti tehdyt toimenpiteet eivät ole johtaneet turvapaikkaprosessien kehittymiseen, ihmisoikeuksien parantumiseen tai virkamiestyön arvostuksen nousuun.

 
 

Outi Fingerroos

Etnologian professori, akatemiatutkija, Jyväskylän yliopisto - Vieraileva professori, UTS, Sydney
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.