Perhe vai ura? Vastakkainasettelu on hyödytöntä

28.05.2015 - Lukuaika 4 minuuttia
- Keho, mieli ja sukupuoli Suomalainen yhteiskunta
Suvi Heikkinen - KTT, Yliopistonopettaja - Jyväskylän yliopisto

Työn ja perheen yhdistämisen ongelmista puhuttaessa ohitetaan usein johtajat. Eihän johtajilla ole tai ainakaan kuulu olla elämää työn ulkopuolella. Tutkimusten mukaan kuitenkin johtajat, joilla on mukava perhe-elämä selviytyvät myös työelämän haasteista paremmin. Myyttiä yksin puskevasta, työnsä kanssa naimisissa olevasta johtajasta pitää purkaa.

Johtajien kohdalla pitkät työpäivät ja lyhyet tai olemattomat lomajaksot ovat usein arkipäivää. Heidän oletetaan olevan organisaation ja sen työntekijöiden saavutettavissa 24 tuntia vuorokaudessa. Johtajat, jotka pyrkivät tekemään toisin, voivat kohdata paheksuntaa kollegoilta tai alaisilta: heidän ajatellaan olevan joko heikosti sitoutuneita tai huonoja.

Työn ja perheen yhdistämisen tärkeyttä johtajien kohdalla on vähätelty usein myös siksi, että heidän on nähty olevan organisaatioissa etuoikeutetussa asemassa. Heillä on suuri vapaus vaikuttaa omaan työhönsä. Työn vaativuus näkyy korkeana palkkana.

Vaimo ja lapset ovat olleet merkki hyvästä ja stabiilista miesjohtajasta

Johtajien perheeseen liittyvät keskustelut ovat lisäksi vahvasti sukupuolittuneita. Aikaisemmassa tutkimuksessa on käynyt ilmi, että miesjohtajien kohdalla perhe ja puoliso ovat uraa edistäviä seikkoja. Miehen uran taustalla on nähty olevan tukea antava vaimo, joka edesauttaa puolison urakehitystä monin eri tavoin sekä hoitaa kodin ja perheen. Tutkimukset ovat muun muassa osoittaneet, että perheellisille miehille maksetaan paremmin palkkaa kuin naimattomille ja perhe on nostanut miehen statusta. Vaimo ja lapset ovat olleet merkki hyvästä ja stabiilista johtajasta.

Naisjohtajien kohdalla tilanne on ollut eri. Puoliso ja perhe on nähty naisen uraa hidastavana tekijänä. Aiemmassa tutkimuksessa puhutaan kaikesta siitä vaikeudesta, mitä perhe aiheuttaa naisen uralle: esimerkiksi vähentää naisen sitoutumista työuraan ja organisaatioon, estää naista tekemästä uusia uravalintoja tai lähtemästä ulkomaankomennuksille – usein juuri miespuolisen puolison uran vuoksi.

Väitöskirjatutkimukseni tulokset eivät tue näin yksinkertaista kuvaa johtajien puolison ja uran välisestä dynamiikasta suomalaisessa työelämässä. Laadullisen tutkimuksen aineistona oli 58 suomalaisen nais- ja miesjohtajan tarinaa. Tutkimus toi vahvasti esille, että puoliso on merkittävä osa johtajan uraa. Usein uraa koskevat ratkaisut tehdään yhdessä puolison kanssa. Lisäksi johtajat voivat puhua työstään puolisolleen ja saada esimerkiksi sellaista palautetta, jota organisaatiossa ei valtarakenteiden vuoksi ole koskaan tarjolla. Puolison nähtiin melko usein kaiken kaikkiaan auttavan johtamisuraa ja luovan monenlaista tukea ja eri resursseja, joita johtaja voi hyödyntää.

Tasa-arvoisten uramahdollisuuksien luomisen näkökulmasta työn ja perheen yhdistäminen on keskeistä. Tutkimukseni toi esille, että naisjohtajat eivät koe aina saavansa puolisoltaan sellaista tukea, jota johtamisura vaatii. Miesjohtajien kohdalla ei ollut vastaavaa. Perheessä neuvoteltavat sukupuoliroolit vaikuttavat siihen, mitä toiselta odotetaan tai pidetään hyväksyttävänä.

Perinteisen ajatusmallin mukaisesti naisjohtajan tulee ensisijaisesti hoitaa koti ja perhe, ja sen jälkeen ajatella omaa uraansa. Miesjohtajan tulee edetä urallaan ja on hyväksyttävää, että mies ei ole niin paljon mukana perheensä elämässä. Käytännössä tämä voi johtaa siihen, että nainen jättää johtotehtävät, jotta hänen miehensä voisi luoda uraa tai että miestä, joka auttaa naisjohtajaa ”liikaa” kodin alueella, ei pidetä yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä. Aineistossa tuli esille, että niin johtajat itse kuin ihmiset heidän ympärillään luovat tällaisia paineita ja kyseenalaistavat, jos mies on paljon kotona. Tiukat sukupuoliroolit perheessä voivat ohjata miesjohtajia poissaoleviksi vanhemmiksi ja puolisoiksi. Tämä taas huonontaa heidän mahdollisuuksiaan tyydyttävään ja tasa-arvoiseen perhe-elämään.

Nuoret haluavat työn, jossa toteuttaa omia arvojaan

Tutkimusten mukaan suomalaiset nuoret, alle 30-vuotiaat työntekijät eivät halua uraa, jossa ei ole mahdollisuutta toteuttaa omia arvojaan. Arvoihin kuuluvat työn lisäksi myös muut elämän alueet. Usealla esimerkiksi perhe on korkealla sijalla. Kuka siis tulevaisuudessa haluaa pyrkiä johtotehtäviin, jos ei aleta purkaa myyttiä johtajasta yksinpuskevana ihmisenä, joka on naimisissa työnsä kanssa ja on uhrannut elämänsä tai vähintään perhe-elämänsä työn alttarille?

Tutkimukseni mukaan nais- ja miesjohtajat, joilla on hallussa monta elämän osa-aluetta ovat parempia johtajia ja tyytyväisempiä uraansa. Johtajat, joilla on mukava perhe-elämä selviytyvät myös työelämän haasteista paremmin. Samalla he näyttävät esimerkillään, miten työtä ja perhettä voi onnistuneesti yhdistää sekä edustavat sosiaalisesti kestävää ajattelumallia, joka vie kohti tasa-arvoista työ- ja perhe-elämää.

 
 

Suvi Heikkinen

KTT, Yliopistonopettaja - Jyväskylän yliopisto
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.