Ohjelmistohankinnan uudet haasteet

29.10.2015 - Lukuaika 4 minuuttia
- Mediat ja teknologia
Tommi Mikkonen - Tekniikan tohtori, ohjelmistotekniikan professori - Tampereen teknillinen yliopisto
Kari Systä - Tekniikan tohtori, professori - Tampereen teknillinen yliopisto, tietotekniikan laitos

Ohjelmistojen hankinta on yhä tärkeämpi taito digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Ohjelmistosta on tulossa kriittinen menestystekijä monelle yritykselle. Nyt suositut pilvipalvelut sekä ”jatkuva toimittaminen” tuovat ohjelmiston hankkijalle uusia haasteita.

Digitalisaatio etenee kiihtyvällä vauhdilla sekä yrityksissä että julkisissa palveluissa. Julkisten palveluiden digitalisaatio on myös eräs nykyisen hallituksen kärkihankkeista. Käytännössä tämä merkitsee ohjelmistojen ja tietojärjestelmien kasvavaa roolia yhteiskunnassa. Ohjelmistot eivät enää ole pelkkä hyödyllinen lisä yrityksissä tai julkisissa palveluissa vaan osa toiminnan kriittistä ydintä. Uusia ohjelmistoja myös tarvitaan yhä useammin.

Ohjelmiston muodostaessa toiminnan ytimen, kriittinen osa liiketoimintaa onkin oman organisaation ulkopuolella. Vaikka tämä on ollut perinteinen, hyväksi havaittu toimintamalli, ohjelmistojen roolin muuttumisen myötä luottamus toimittajaan on syytä arvioida tarkkaan.

Jokainen organisaatio tarvitsee ohjelmistoihin ja niiden ostamiseen liittyvää osaamista.

Esimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa VR:n lipunmyyntijärjestelmää. Kun lipuilla oli kiinteä hinta, voitiin pitää hyväksyttävänä, että jokin kolmas osapuoli operoi järjestelmää. Nyt kun lippujen hinta vaihtuu jatkuvasti sen mukaan, missä on vapaata tilaa tai täyttä, liiketoiminnan kasvavat vaatimukset tarkoittavat, että järjestelmän operoinnista tulee helposti koko yrityksen pääliiketoimintaa. Käytännössä tähän kuuluu eri tietojärjestelmien välinen integraatio, joka kattaa tiedot liittyen jo varattuihin paikkoihin, historiatietoon vastaavasta ajankohdasta ja vaikkapa säätiedoista.

Ohjelmistoja hankkivien organisaatioiden kannalta ei riitä, että ohjelmistoja tuottavat talot ovat korkeatasoisia, vaan jokainen organisaatio tarvitsee myös ohjelmistoihin ja niiden ostamiseen liittyvää osaamista, jotta toiminnan jatkuvuus olisi turvattu.

Ohjelmiston hankkijan kolme suurinta ongelmaa ovat jo pitkään olleet seuraavat.

  1. Ohjelmistojen ja projektien suuresta koosta johtuen ennustettavuus on heikkoa: kustannuksia ja projektin kestoa ei pystytä kunnolla arvioimaan. Uudet ohjelmistot tulevat käyttöön sitten kun tulevat, usein selvästi aiottua myöhemmin.
  2. Ohjelmisto ei vastaa käyttäjien oikeita tarpeita tai vähintään käytettävyys on heikkoa. Tyypillisin syy tähän on, että ostajaorganisaatio on keskittänyt hankinnan IT-palveluosastolleen, eivätkä ohjelmistoa työkseen käyttävät henkilöt osallistu hankintaan tai vähintään heidän ääntään ei kuunnella.
  3. Toimittajalukkiintuminen: ohjelmistot rakennetaan niin että lisätoiminnat on käytännössä pakko hankkia alkuperäiseltä toimittajalta, joka voi monopoliasemansa turvin hinnoitella uudet ominaisuudet lähestulkoon mielivaltaisesti.

Uusia trendejä, joita ohjelmistoteollisuus on viime aikoina omaksunut, ovat jatkuva toimittaminen ja ohjelmistojen myyminen palveluna (Software-as-a-Service, SaaS) pilvipohjaisesti. Jatkuvassa toimittamisessa ohjelmistoa tuotetaan ja otetaan käyttöön ominaisuus kerrallaan. Lisäksi toimitettujen ominaisuuksien käytöstä pyritään keräämään tietoa, jotta kehittäjät ja muut asianosaiset saisivat parempaa palautetta onnistumisestaan ja apua tulevien ominaisuuksien suunnitteluun.

Jatkuva toimittaminen auttaa kahden ensimmäisen yllä mainitun ongelman ratkaisua, koska ohjelmistoa rakennetaan pienemmissä ja helpommin arvioitavissa palasissa ja koska käyttäjiltä saadaan palautetta nopeammin. Samaten kynnys hankkia uusia ohjelmistoja laskee, koska voidaan aloittaa yksinkertaisesta versiosta, ja lisätä siihen uusia toimintoja sitä mukaa, kun uusia tarpeita havaitaan.

Virtualisoidut pilvet tuottavat myös kustannussäästöjä, kun sama fyysinen laitteisto voi palvella useampaa palvelun tilaajaa. Samankaltaisten pilviympäristöjen käyttö puolestaan yksinkertaistaa ylläpitoa, joka voidaan helposti myös keskittää. Lisäksi ohjelmistojen myyminen palveluna vapauttaa asiakkaan ohjelmiston ylläpidosta ja operoinnista.

Yllä mainitut uudet trendit tuovat ohjelmistojen hankkijoille myös uusia haasteita. Jatkuva toimittaminen voi onnistua vain, jos käyttäjäorganisaatio on siihen sitoutunut ja haluaa ottaa uusia ominaisuuksia käyttöön riittävän usein. Käytössä olevan ohjelmiston jatkuva päivittäminen lisää kuitenkin riskejä, koska virheet saattavat aiheuttaa toimintaan katkoja. Toisin kuin perinteisemmissä malleissa, kaikkia ohjelmisto-ongelmia ei siis voida selvittää erillään tuotantoympäristöstä, vaan kaikki ongelmat näkyvät suoraan loppukäyttäjälle. Jos käyttäjät – jotka usein ovat myös asiakkaita – eivät pidä uusista ominaisuuksista tai uusista ongelmista he saattavat lopettaa käytön tai vaihtaa kilpailijan asiakkaaksi.

Palautemekanismin tärkeä osa, käyttäjätiedon kerääminen, tuo myös uusia haasteita. Kuka omistaa tiedon, käyttäjäorganisaatio vai toimittaja, ja lisääkö tämä toimittajalukkiutumisen vaaraa? Onko käyttäjäorganisaatiolla oikeutta välittää tietoa eteenpäin ohjelmistojen toimittajalle tai peräti myydä sitä eteenpäin kaupallisiin tarkoituksiin, kuten mainostamiseen? Entä millä tavalla tietoa pitäisi suodattaa?

Asiakkaan kannalta riski toimittajaluk­kiintumisesta on edelleen läsnä.

Haasteista huolimatta jatkuva toimittaminen ja palvelupohjaisuus voivat parantaa asiakkaan ja toimittajan yhteistyötä. Toisaalta asiakkaan kannalta riski toimittajalukkiintumisesta on edelleen läsnä, ja jopa suurempi kuin mitä perinteisessä ohjelmistojen toteutustavassa.

Jatkuvan toimittamisen maailmassa ei yleensä panosteta hyvin määriteltyihin ja jäädytettyihin rajapintoihin, joiden avulla seuraavien versioiden toteutusta voitaisiin kilpailuttaa. Lisäksi, jos ohjelmiston toimittaja huolehtii myös järjestelmän operoinnista ja ylläpidosta omassa pilvijärjestelmässään, asiakkaan voi olla todella vaikeaa vaihtaa pilvipalvelun toimittajaa, ohjelmiston kehittäjää tai molempia.

Ohjelmistojen hankkijalle tämä tarkoittaa, että hankkijan on opittava ohjaamaan ja hyödyntämään jatkuvaa toimittamista omilla ehdoilla. Toimittajalukkiintumiseen liittyviä riskejä on myös mietittävä uusilla tavoilla ja otettava tämä huomioon toimittajan valinnassa ja sopimusehdoissa.

Ohjelmistoteollisuuden ja -tutkimuksen pitäisi myös lähestyä avoimien rajapintojen ongelmaa uudella tavalla, jotta käyttäjätieto, pilviteknologiat, operointi miellettäisiin tärkeäksi osaksi rajapinta-ajattelua. Samaan tapaan vaaditaan uudenlaista ajattelua, jossa erilaisten palveluiden laatu ymmärretään keskeiseksi tekijäksi uusien ohjelmistojen toteuttamista.

 
 

Tommi Mikkonen

Tekniikan tohtori, ohjelmistotekniikan professori - Tampereen teknillinen yliopisto

Kari Systä

Tekniikan tohtori, professori - Tampereen teknillinen yliopisto, tietotekniikan laitos
 

Kommentit (2 kpl)

  • Antti Salonen - 03.11.2015 | 12:50 -

    Voisko julkisessa ohjelmistohankinnassa käyttää joukkoistamista? Koko hankintaprosessi avoimeksi ja käsittely open source tyyppisessä yhteisössä. Suomesta löytyy kasapäin it-ammattilaisia, joilla olisi kiinnostusta auttaa hoitamaan näitä järkevämmin ihan vapaa-ajan kontribuutioillakin.

     

    Samaa mieltä?

    4
    0
  • Kari Systä - 06.11.2015 | 11:50 -

    Joukkoistamisen käyttö on mielenkiintoinen vaihtoehto joissakin tilanteissa, mutta se toki lisää ohjelmiston hankinnan vaativuutta vielä ennestään – vastuuta ei voi jakaa minkään muun tahon kanssa. Tietyssä mielessä joukkoistamisen voi nähdä samanlaisena vaihtoehtona kuin ns. kolmas sektori monilla muilla julkissektorin aloilla.

     

    Samaa mieltä?

    0
    0

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.