Nuorisotakuu ajaa projektimarkkinoille

07.11.2014 - Lukuaika 5 minuuttia
- Suomalainen yhteiskunta
Kristiina Brunila - Professori - AGORA kasvatuksen ja koulutuksen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon tutkimuskeskus, Helsingin yliopisto
Katariina Mertanen - Tohtorikoulutettava - AGORA kasvatuksen ja koulutuksen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon tutkimuskeskus, Helsingin yliopisto

Suomessa vuoden 2013 alussa käyttöön otettu nuorisotakuu toteutuu pääasiassa erilaisissa projekteissa, joita vaivaavat lyhytjänteisyys ja terapialuonteisuus. Ensisijaisesti nuorisotakuu onkin työvoima- ja talouspoliittinen väline, jonka sisältöihin nuorilla itsellään ei juuri ole sananvaltaa. Julkisessa keskustelussa nuoret nähdään usein laiskoina, vastuuttomina ja jopa uhkaavina. Mielikuvat eivät ole yhdentekeviä nuorisotakuun käytännön toteuttamisen kannalta. Syrjäytymiseksi kutsutun ilmiön yhteiskunnalliset taustat pelkistetään helposti yksilön ongelmiksi.

Nuorten massatyöttömyys on tänä päivänä koko Euroopan laajuinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi Euroopan neuvosto on kehottanut kaikkia jäsenvaltioita rakentamaan nuorisotakuun kiinteäksi osaksi työvoima- ja koulutuspolitiikkaansa. Nuorisotakuun ajatuksena on koulutus-, harjoittelu- tai työpaikan takaaminen alle 25-vuotiaille yli neljä kuukautta työttöminä työnhakijoina olleille nuorille.

Huoli nuorten työttömyydestä ja syrjäytymisestä ei ole uusi ilmiö, vaan se on ollut esillä sekä Suomessa että EU:ssa ainakin 1980-luvun lopulta. Työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolelle joutuminen on siitä alkaen liitetty poliittisessa keskustelussa syrjäytymiseen ja koko yhteiskunnan taloudellisen kehityksen hidastumiseen.

Nuorisotakuuta toteutetaan Suomessa yksityiseltä sektorilta lähtöisin olevan projektitoiminnan kautta. Se kohdistuu erityisesti niihin nuoriin, joilla siirtymät peruskoulutuksesta jatkokoulutukseen tai työelämään eivät ole noudattaneet suoraviivaista ideaalia.

Projektimuotoinen toiminta voi jossain tilanteessa mahdollistaa jäykkien rakenteiden ylittymistä, eri intressitahojen yhteen saattamista ja resurssipulasta kärsivän toiminnan jatkuvuutta. Projektit voivat syventää monenlaista asiantuntemusta ja osaamista. Joillekin nuorille ne ovat tarjonneet työ- tai jatko-opintopaikan.

Projektimuotoisuuteen liittyy myös ongelmia, joita ei välttämättä huomata yksilön tasolle jäävässä tarkastelussa. Nuorisotakuuta ja sen alla toimivia koulutus- ja valmennusprojekteja ja ohjelmia on tarkasteltava myös laajemmin ja yhteiskunnallisemmasta näkökulmasta.

Hyvistä ajatuksista ja tarkoituksista huolimatta nuorisotakuu on ensisijaisesti työvoima- ja talouspoliittinen väline, jonka toteuttamisessa ja suunnittelussa nuorten oma ääni ja toiveet jäävät helposti toissijaisiksi. Samalla markkinatalouteen ja talouspolitiikkaan kiinnittyneet periaatteet, kuten kilpailu, opportunismi ja individualistinen oman edun tavoittelu, ovat siirtyneet aiemmin voittoa tavoittelemattoman toiminnan usein kyseenalaistamatta jääviksi lähtökohdiksi.

Vastuuttomat, joutilaat ja haavoittuvat?

Eurooppalaista ja kansallista keskustelua, työvoimapolitiikkaa ja nuorisotakuuta on yhdistänyt niiden kuva nuorista ja nuorista aikuisista vastuuttomina, laiskoina, jopa uhkaavina ja vaarallisina. Nuorisotakuun valmisteluasiakirjoissa ja julkisessa keskustelussa on rakentunut käsitys joutilaista, huonosti käyttäytyvistä ja pahimmillaan rikollisista nuorista. Sen avulla on perusteltu ja oikeutettu nuoriin kohdistuvan kontrollin tiukentaminen.

Samaan aikaan nuorten ajatellaan ikänsä puolesta olevan erityisen haavoittuvaisessa, vaikeassa ja riskialttiissa elämäntilanteessa. Tässä huolipuheessa painopisteenä näyttäisi olevan taloudellisen ja sosiaalisen huono-osaisuuden lisäksi yksilöiden mielenterveys ja henkinen pahoinvointi. Näin on siitä huolimatta, että erilaisissa selvityksissä ja tutkimuksissa suurin osa nuorista ilmoittaa voivansa hyvin.

Nuorilla näyttää olevan vähän sananvaltaa siihen, millä tavalla heidät esitetään poliittisessa ja julkisessa keskustelussa. Nuoret ovat helposti statisteina niissä toimenpiteissä, joissa päätetään heidän tulevaisuutensa suunnasta. On mahdollista, että ”oikeaan” suuntaan ohjaaminen voi olla yksittäisten nuorten näkökulmasta perusteltua ja jopa toivottavaa, mutta on kestämätöntä jättää nuorten omat toiveet, näkemykset ja haaveet huomiotta.

Ei ole yhdentekevää miten ja millaisia käsityksiä ja mielikuvia nuorista rakennetaan. Erityisesti yhteiskunnallisen eriarvoisuuden näkökulmasta nuorisotakuu mahdollistaa nuorten luokittelun varsin ongelmitta syrjäytyneiksi tai syrjäytymisvaarassa oleviksi. Tämä pelkistää syrjäytymiseksi kutsutun ilmiön laajemmat yhteiskunnalliset ongelmat yksilön ongelmiksi.

Projektit terapiana

Nuorisotakuun toteuttaminen tuo julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin tekemään yhteistyötä. Vaikka tämä mahdollistaa joissain tapauksissa joustavan toiminnan, tarkoittaa se myös, että vastuu hajaantuu, jolloin sen paikallistamisesta tulee haastavampaa.

Tutkimusryhmämme on keskittynyt tarkastelemaan toimenpiteitä, joita toteutetaan niin sanotun virallisen koulutuksen vierellä. Näitä ovat esimerkiksi lyhytkestoiset julkisrahoitteiset koulutus- ja ohjausprojektit, ammatilliseen koulutukseen valmistavat koulutukset sekä erilaiset työpajat. Tällä tavoin järjestettävissä koulutuksissa ei pääasiassa suoriteta tutkintoa, vaan niissä keskitytään työelämä- ja opiskelutaitojen kehittämiseen.

Nämä lyhytkestoiset projektit vaikuttavat ensisilmäyksellä toimivalta ratkaisulta yksittäisen työttömänä olevan nuoren kannalta. Monesti toimenpiteiden aikana on mahdollista miettiä oman elämän suuntaa, omia kiinnostuksen kohteita ja kehittää työelämän kannalta oleellisia taitoja. Ongelmatonta koulutuksen projektimuotoisuus ei kuitenkaan ole.

Ensimmäinen ongelma on lyhytjänteisyys. Kun toiminta rakentuu ulkopuolisesta rahoittajasta riippuvaisille ja usein melko vähäisin resurssein toimiville projekteille, jäävät saavutetut tulokset, tieto ja osaaminen usein vain projektityöntekijöiden ja rahoittajien tietoon. Ei voida odottaa, että pelkästään niiden avulla syntyisi laaja-alaista muutosta yhteiskunnalliseen tilanteeseen.

Toinen ongelma liittyy projektien sisältöön. Työelämä- ja opiskelutaidot liitetään yhä kiinteämmin erilaisiin tunnetaitoihin, oikean asenteen rakentamiseen sekä itsetuntemuksen ja itsetunnon parantamiseen. Tämä koulutuksen terapisoitumisena maailmalla tunnettu ilmiö valtaa paljon tilaa projekteissa, joissa pyritään tavoittamaan erityisen haavoittuvaisessa tai riskialttiissa elämäntilanteessa nähtyjä nuoria.

Nämä taidot voivat olla hyödyllisiä, mutta ongelmallista on, että ne näyttävät syrjäyttävän muun sisällön. Samalla yhteiskunnalliset tekijät ja opiskelijoiden lähtökohdat jäävät toiminnan ulkopuolelle.

Onko nuorisotakuulla mahdollista puuttua eriarvoisuuteen ja syrjäytymiseen?

Koulutuspolitiikassa ja koulutuksen käytännöissä rakennetaan itsensä tuntevaa, aktiivista ja oikealla asenteella varustettua kansalaista, jolta on riisuttu pois kulttuuriset ja yhteiskunnalliset lähtökohdat. Tällainen nuorille tarjolla oleva ideaali on kupla, jossa oma asenne ratkaisee sen, kuka pärjää yhteiskunnassa.

Samalla yhteiskunnallinen eriarvoisuus jatkuu, työpaikkoja ei synny tyhjästä, eikä poliittisella päätöksenteolla tarvitse muuttaa jo olemassa olevia yhteiskunnallisia ongelmia, kuten työttömyyttä ja koulutuksen puutetta. Sen sijaan nuoret oppivat samaan hengenvetoon syyttämään itseään niistä. Kyllähän se siitä kun on vain reipas asenne ja hyvä itsetunto, eikö niin?

Nuorisotakuun myötä joillekin nuorille tarjoutuu mahdollisuuksia päästä työelämään tai opiskelupaikkaan kiinni. Työttömyyteen ja koulutuksen puutteeseen liittyvien laajempien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa ei nuorten näennäinen aktivoiminen ja työllistäminen auta.

Nuorisotakuu mahdollistaa nuorten luokittelun ensimmäisen ja toisen luokan kansalaisiin, joista ensimmäisille takuu näyttäytyy kannustavana toimenpiteenä, joka lyhentää työttömyysjaksoa huomattavasti. Niille, jotka tulevat luokitelluiksi moniongelmaisiksi, takuu on ennemminkin erottelumekanismi, joka edellyttää toimenpideohjelmiin osallistumista. On myös tutkimusnäyttöä siitä, että näihin projektimuotoisiin toimenpiteisiin osallistuminen voi johtaa kierteeseen, jossa nuoria siirrellään lyhytkestoisesta koulutusprojektista toiseen. Näin nuorisotakuu päätyy helposti tuottamaan ongelmaa, jota sillä pyritään ratkaisemaan.

 
 

Kristiina Brunila

Professori - AGORA kasvatuksen ja koulutuksen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon tutkimuskeskus, Helsingin yliopisto

Katariina Mertanen

Tohtorikoulutettava - AGORA kasvatuksen ja koulutuksen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon tutkimuskeskus, Helsingin yliopisto
 

Kommentit (1 kpl)

  • Petri Cederlöf - 09.11.2014 | 09:30 -

    Hyvä kirjoitus. Kriittisiä asiantuntijatekstejä on jo paljon, mutta ketkä niitä lukevat. Omakin tekstini julkaisussa Nuorisotakuun arki ja politiikka.

     

    Samaa mieltä?

    2
    0

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.