Naisurheilu tarvitsee Serena Williamsin kaltaisia mediaesikuvia

24.11.2016 - Lukuaika 4 minuuttia
- Keho, mieli ja sukupuoli
Riikka Turtiainen - Filosofian tohtori, yliopistonlehtori - Digitaalinen kulttuuri – Turun yliopisto

Naisten urheilun uutisointi keskittyy suorituksista raportoimisen sijaan yhä liian usein asioihin, jotka eivät liity urheiluun itseensä. Siksi tarvitsemme Serena Williamsin kaltaisia huippu-urheilijoita, jotka taistelevat naisurheilun arvostuksen puolesta.

Syyskuun alussa urheiluvälinevalmistaja Nike julkaisi tennispelaaja Serena Williamsin tähdittämän mainosvideon Unlimited Greatness. Videon lopussa kuvaan ilmestyy teksti, jossa Serena Williamsin todetaan olevan kaikkien aikojen paras naisurheilija. Tämän jälkeen nais-etuliite pyyhkiytyy pois ja jäljelle jää yksinkertaisesti: maailman paras urheilija.

Niken pois pudottama etuliite on yritykseltä voimakas, urheilukulttuurin arvomaailmaa kommentoiva kannanotto. Naisten urheilemista on pitkään pidetty toisarvoisena toimintana, ja miehiin verrattuna naisurheilu saa mediassa vähemmän ruutuaikaa ja palstatilaa. Etenkin naisten joukkueurheilulajit loistavat mediassa pääsääntöisesti vain poissaolollaan. Naisten harjoittaman urheilun vähäistä medianäkyvyyttä perustellaan yleensä sillä, ettei se kiinnosta tarpeeksi: ihmisiä ei saada houkuteltua katsomoihin muka siksi, että naiset häviävät suoritustasossaan miehille.

Medianäkyvyys itsessään lisää kiinnostusta – mutta miten kiinnostua jostakin, jota ei näytetä?

Todellisuudessa naisurheilun esittämättä jättäminen mediassa ruokkii noidankehää, joka ylläpitää isojen sponsoreiden puutetta ja sitä kautta naisurheiluun käytettävissä olevien resurssien vähyyttä. Medianäkyvyys itsessään lisää kiinnostusta – mutta miten kiinnostua jostakin, jota ei näytetä?

Serena Williamsin merkitys naisurheilulle on mittava. Ilmiömäisestä menestyksestään huolimatta hän on joutunut seksististen ja rasististen kommenttien kohteeksi koko pitkän ammatilaisuransa ajan niin yleisön kuin urheilutoimijoidenkin taholta. Hänen ulkonäköään ja erityisesti vartalonsa kokoa on arvosteltu julkisesti. Häntä on kutsuttu eri medioissa muun muassa gorillaksi, mieheksi ja ylipäätään ulkoisesti epäviehättäväksi. Serena Williams on urheilullisesta ylivertaisuudestaan huolimatta ollut “vääränlainen” valkoisen hegemonian kyllästämän tennismaailman sankariksi. Tummaihoinen, lihaksikas ja itsevarmasti esiintyvä nainen on kirvoittanut sosiaalisen median arvostelijoiden lisäksi ala-arvoista kohtelua urheilutoimittajilta, urheiluorganisaatioiden edustajilta ja jopa omilta pelaajakollegoilta.

Serena Williamsin kohdalla hänen etnisyytensä ja sukupuolensa on aina liitetty osaksi hänen urheilijuutensa määrittelyä. Hän ei ole silti – tai juuri siksi – alistunut asemaansa vaan on käyttänyt sitä edistääkseen urheilukulttuurin tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Serena Williams ei ole hyväksynyt epäreilua kohtelua itsestään selvänä: hän on pyrkinyt vaikuttamaan ihmisten arvomaailmaan niin valtamedian kuin omien sosiaalisen median päivitystensäkin kautta. Hän on vaatinut naisurheilijoille tasa-arvoisia palkkioita suhteessa miesurheilijoihin ja puolustanut tummaihoisten yhdenvertaisia oikeuksia. Hän on perustanut Keniaan kouluja sillä ehdolla, että 40 prosenttia oppilaista tulee olla tyttöjä – ja boikotoinut vuosikymmenen ajan tennisturnausta, jonka yleisö käyttäytyi rasistisesti hänen uransa alkuvaiheessa.

Williams on todennut useaan otteeseen haluavansa tulla määritellyksi ensisijaisesti urheilusuoritustensa kautta – peräänkuuluttaakseen naisurheilijoiden kunnioitusta. Sillä silloin, kun naisurheilijat ovat päässeet esiin valtamediassa, heidät on tavanomaisesti esitetty äiteinä, vaimoina tai jollain muulla heteronormatiivisuutta korostavalla tavalla urheiluyhteydestä erilleen irrotettuina hahmoina.

Sukupuolittuneiden esitystapojen voisi kuvitella muuttuneen vuoteen 2016 mennessä.

Sukupuolittuneiden esitystapojen voisi kuvitella muuttuneen vuoteen 2016 mennessä. Rion kesäolympialaisten yhteydessä osa tiedotusvälineistä noudatti kuitenkin edelleen tutuksi tullutta uutisointikaavaa: yhdysvaltalaisen trap-ampuja Corey Cogdell-Unreinin menestyksestä uutisoimisen yhteydessä Chicago Tribune twiittasi paikallisen jenkkifutaajan vaimon saaneen olympiapronssia, mutta jätti mainitsematta mitalistin itsensä nimen.

Urheilutoimittajien ja -selostajien ammattitaidosta saivat nauttia myös muun muassa judofinaalin “kissatappeluun” yltäneet urheilijat. Unkarilaisuimarin maailmanennätysuinti katsottiin puolestaan hänen valmentajamiehensä ansioksi.

Olympiakultaa miesten yksinpelissä Riossa saavuttanut tennistähti Andy Murray joutui oikaisemaan häntä televisiohaastattelussa onnitellutta toimittajaa, joka totesi Murrayn olevan kaikkien aikojen ensimmäinen kaksi olympiakultaa voittanut tennispelaaja.

“Serena ja Venus Williams ovat molemmat saavuttaneet urallaan neljä olympiakultaa”, Murray sanoi.

Myös suomalaisen mediaurheilukulttuurin sisällä törmää aika ajoin räikeisiin naisurheilijoiden arvottamisen tapoihin.  Yleisurheilukipailua koskevassa uutisoinnissa saatetaan keskittyä yksinomaan naisurheilijoiden takapuoliin ja menestyneitä kamppailu-urheilijoita voidaan tituleerata “prinsessoiksi” tai “lähiömutseiksi”.

Viimeisimpänä Juoksija-lehden (7/2016) toimittaja katsoi aiheelliseksi arvostella naisurheilijoiden lajivalintoja ja määritellä oikeanlaista naiseutta: “Urheilu on mukavaa katsottavaa. Piikkarimiehen sietokyky loppuu kuitenkin ennen naisten nyrkkeilyä ja painia. Ruhjotut kasvot ja veemäinen taistelutahto eivät sovi kauniimmalle sukupuolelle. Annetaan naisten olla naisia.”

Kommentti on erityisen hämmentävä, kun otetaan huomioon, että Suomen ainoan mitalin Rion olympialaisista toi nyrkkeilijä Mira Potkonen. EM-kultaa ja MM-hopeaa voittanut 22-vuotias Petra Olli kuuluu puolestaan jo nyt kaikkien aikojen menestyneimpiin suomalaispainijoihin.

Kun kuluneen kesän Wimbledonin tennisturnauksessa toimittaja kysyi Serena Williamsilta, miltä tuntuu olla yksi kaikkien aikojen parhaista naisurheilijoista, tämä vastasi käyttävänsä mieluummin ilmausta yksi kaikkien aikojen parhaista urheilijoista.

Vastaus ei ollut värikkään urheilupersoonan itseriittoisuutta vaan kaksikymmentäkaksi yksinpelin Grand Slam -turnausta voittaneen, maailmanlistan vanhimman ykköspelaajan tapa kääntää katseet urheilumaailman epätasa-arvoon. Keino tasoittaa tulevien tyttöjen ja naisten tietä vakavasti otettaviksi ja arvostetuiksi huippu-urheilijoiksi – antaen heidän olla naisia juuri heidän haluamallaan tavalla.

 
 

Riikka Turtiainen

Filosofian tohtori, yliopistonlehtori - Digitaalinen kulttuuri – Turun yliopisto
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.