Murha kiinnostaa, viihdyttää ja myy

14.04.2016 - Lukuaika 4 minuuttia
- Kulttuuri ja viihde
Paula Arvas - FT, tietokirjailija
Voitto Ruohonen - FT, YTM, sanomalehti Iitinseudun päätoimittaja - sosiologisen kirjallisuudentutkimuksen dosentti Itä-Suomen yliopisto

Pitkään on puhuttu ”dekkaribuumista”, mutta kahden buumivuosikymmenen jälkeen voi sanoa, että rikoskirjallisuuden suosio on vakiintunut Suomessa. Juonivetoinen, arvoituksen ympärille rakentuva kirjallisuudenlaji on tehnyt pitkän matkan halvalla tuotetusta massaviihteestä monimuotoiseksi luettavaksi, joka kiihdyttää fyysisesti ja älyllisesti. Nykyajan dekkari tarttuu yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja kyseenalaistaa vallitsevia asenteita.

Suomessa vuosittain julkaistavien dekkarien määrä on yli kaksinkertaistunut 2000-luvun aikana. Myös tilastotiedot vuosien 2010−2013 kotimaisen kirjallisuuden myyntimenestyksistä, myydyimmistä kirjailijoista ja kirjastojen varatuimmista kotimaisista aikuisten kaunokirjoista kertovat rikoskirjallisuuden suuresta suosiosta. 2000-luvulla suosittuja ovat olleet muun muassa Ilkka Remeksen, Leena Lehtolaisen ja Reijo Mäen teokset.

Tuttuus, toisto ja helppolukuisuus ovat varmasti osasyitä suosioon, jota lisää vielä mahdollisuus käsitellä pelkoja, uhkia ja kuolemaa turvallisesti fiktiivisten tarinoiden kautta.

Rikoskirjallisuudeksi voidaan määritellä novelli tai romaani, jossa pääasiallinen toiminta koostuu siitä, että asiantunteva tutkija yrittää ratkaista rikoksen ja tuoda rikollisen oikeuden eteen. Rikos voi olla murha tai laajempi yritys aiheuttaa vahinkoa: rikos voi kohdistua yksilön ohella useampiin ihmisiin, yhteisöön tai jopa kokonaiseen valtioon.

Kirjallisuudenlajin syntyvaiheissa 1800-luvulla dekkareissa esiintyi monenlaisia ratkaistavia rikoksia: kiristystä, petoksia ja varkauksia. Viimeistään 1900-luvun alussa selvitettäväksi rikokseksi vakiintui murha.

Rikosromaani voi edelleen noudattaa tiukasti tiettyä alalajia. Esimerkiksi salapoliisiromaani perustuu arvoituksen ratkaisemiseen ja haastaa lukijaa älyllisesti. Poliisiromaani taas selostaa asiantuntevasti rikostutkimuksen kulkua. Nykydekkareissa on myös teoksia, joissa kuvataan rikos uhrin tai rikollisen näkökulmasta ja rikoksen tutkijan näkökulma voi jopa tyystin puuttua.

Mikä rikoskirjallisuudessa kiehtoo, ja miksi sillä on niin paljon lukijoita? Rikoskirjallisuutta julkaistaan usein sarjoina, joten lukija voi palata tutun sankarin ja kerrontatavan seuraan. Hän tietää jo kirjaan tarttuessaan, mitä on odotettavissa. Tuttuus, toisto ja helppolukuisuus ovat varmasti osasyitä suosioon, jota lisää vielä mahdollisuus käsitellä pelkoja, uhkia ja kuolemaa turvallisesti fiktiivisten tarinoiden kautta.

Sarjallisuus tai helppolukuisuus eivät ole kaikille lukijoille ensisijaisia kirjallisuuden valintakriteereitä, vaan osaa kiinnostaa jännitys ja rikokset sinänsä. Rikosromaanit voivat myös tuottaa mielihyvää. Kirjallisuudentutkija Dennis Porter on tuonut esiin, että dekkari sekä stimuloi aivotoimintaa että tuottaa fyysisen kokemuksen. Porter on määritellyt rikosromaanin tekstuaaliseksi koneeksi, joka tuottaa jännityksen värinää. Nopeatempoiseen trilleriin tarttuessaan lukija antautuu miellyttävään, fyysiseen jännityksen kokemukseen, joka pelottaa ja ahdistaa ja johtaa lopuksi jännityksen laukeamiseen.

Nykyinen rikoskirjallisuus käsittää hyvin erilaisia teoksia, ja rajatapaukset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Olennainen osa rikoskirjallisuuden viehätystä on sen tarjoama älyllinen nautinto. Klassinen salapoliisiromaani kirjoitettiin niin, että loppuratkaisun häämöttäessä lukijalla oli käytettävissään kaikki samat vihjeet kuin salapoliisilla, joten hänellä oli mahdollisuus ratkaista rikos jopa ennen tätä tai yhtä aikaa. Vaikka lukija ei aktiivisesti yrittäisi ratkaista rikosta, sen selvittämiseen liittyvien rikostutkijan ajatusprosessien seuraaminen tuottaa mielihyvää.

Usein lukija arvioi loppuratkaisua kriittisesti. Silloin perusteena ei ole tarinan logiikka, vaan lajin tuntemus. Ratkaisu on huono, jos lukija voi keksiä ratkaisun, joka hyödyntää lajipiirteitä nokkelammin.

Laji on 1900-luvun lopusta lähtien jatkuvasti monimuotoistunut. Nykyinen rikoskirjallisuus käsittää hyvin erilaisia teoksia, ja rajatapaukset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Tällä hetkellä rikoskirjallisuus on kuin vintti tai kellari täynnä tavaraa. Siellä on laaja valikoima teemoja, rakenteita ja henkilöhahmoja. Voidaan puhua rikoskirjallisuuden hybridisoitumisesta: alalajien väliset rajat ovat liudentuneet, ja yhä useammin rikosromaani sisältää elementtejä kahdesta tai useammasta alalajista.

Hybridissä rikosromaanissa on tarjolla sekä lukijan mielikuvitusta ja älyä kiihottavaa arvoituksellisuutta, poliisityön kuvausta, psykologisia elementtejä että suoraviivaista toimintaa trillerien tyyliin. Tällainen uudentyyppinen hybridi rikosromaani pyrkii miellyttämään yhtä aikaa hyvin erilaisia lukijoita, tarjoamaan jokaiselle jotakin.

Esimerkiksi käy Stieg Larssonin suosittu Millenium-trilogia, jonka sankareita ovat toimittaja Mikael Blomqvist ja hakkeri Lisbeth Salander. Heidän vihollisensa on demokraattisen valvonnan ulkopuolella toimiva tiedusteluorganisaatio. Sankaritoimittaja on pieni ihminen, joka voitokkaasti käy vallanpitäjiä vastaan ja paljastaa yhteiskunnallisia epäkohtia. Laaja ja monipolvinen tarina on kerrottu trilleri-rytmissä: tapahtumat etenevät nopeasti, uhka on jatkuvasti läsnä ja se on joko torjuttava tai sitä on paettava.

Myös rikoskirjallisuuden teemat ovat muuttuneet 2000-luvulle tultaessa. Nykyään dekkarit tarttuvat yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja pyrkivät kertomaan lukijalle, miksi elämme sellaisessa maailmassa kuin elämme, ja miten poliittiset päätökset tai globalisaatio vaikuttavat ihmisten arkeen. Dekkarit usein kyseenlaistavat vallitsevia asenteita ja siten vaikuttavat lukevan yleisön mielipiteisiin sekä tarkastelevat ja tulkitsevat ympäröivää, nopeasti muuttuvaa maailmaa lähes reaaliajassa.

9789524953801_Arvas&Ruohonen_Alussaolimurha

FT, tietokirjailija Paula Arvas on väitellyt suomalaisista 1940-luvun salapoliisiromaaneista Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden oppiaineessa.

FT, YTM Voitto Ruohonen on sanomalehti Iitinseudun päätoimittaja ja sosiologisen kirjallisuudentutkimuksen dosentti Itä-Suomen yliopistossa.

Kirjoittajat ovat julkaisseet yhdessä teoksen Alussa oli murha. Johtolankoja rikoskirjallisuuteen (Gaudeamus Helsinki University Press, 2016)

 
 

Paula Arvas

FT, tietokirjailija

Voitto Ruohonen

FT, YTM, sanomalehti Iitinseudun päätoimittaja - sosiologisen kirjallisuudentutkimuksen dosentti Itä-Suomen yliopisto
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.