Monikulttuuriset nuoret eivät seuraa stereotypioita seurustelusuhteissaan

20.10.2016 - Lukuaika 4 minuuttia
- Keho, mieli ja sukupuoli
Marja Peltola - VTT, tutkijatohtori - Nuorisotutkimusverkosto

Sitkeässä kahvipöytäyleistyksessä esiintyy kuilu, joka erottaa maahanmuuttotaustaisten perheiden perinteiset vanhemmat ja vapaamieliset nuoret toisistaan. Todellisuudessa joustavuus auttaa yhteisymmärrykseen yli sukupolvirajojen.

Silloin, kun monikulttuurisuudesta ja perhe-elämästä keskustellaan julkisesti, ongelmat korostuvat helposti.

Stereotyyppisimmillään keskustelut tiivistyvät ”traditionaalisista” ja ”patriarkaalisista” kulttuurisista käytännöistä kiinni pitävien vanhempien ja heidän ”suomalaistumaan” pyrkivien lastensa hahmojen ympärille. Oletetut ristiriidat sukupolvien välillä nostetaan siis keskiöön.

”Nuorten tilanteet näyttävät huomattavasti stereotypioita moniulotteisemmilta.”

Arkipäiväisten oletusten valossa nuorten romanttiset suhteet näyttäytyvät usein erityisen alttiina konflikteille ja epätasa-arvoisuudelle. Nuorten tilanteet näyttävät kuitenkin heti huomattavasti stereotypioita moniulotteisemmilta, kun kysytään ihmisiltä, jotka itse elävät maahanmuuttotaustaisiksi nimetyissä perheissä.

Monitahoisempi todellisuus käy ilmi tutkimuksesta, jossa haastateltiin maahanmuuttotaustaisia vanhempia ja 13–19-vuotiaita nuoria. Sukupolvien väliset neuvottelut, sosiaalinen kontrolli ja sukupuolistettu seksuaalisuus (SA 2012–2016) -nimisessä hankkeessa halusimme selvittää, millaisia neuvotteluja sukupuolesta ja seksuaalisuudesta käydään nuorten monikulttuurisissa elinpiireissä: perheissä, vertaissuhteissa ja suomalaisen yhteiskunnan instituutioissa.

Haastateltavien etniset taustat vaihtelivat, mutta heitä yhdisti kokemus siitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa heidät asemoitiin herkästi rodullistavaan maahanmuuttajan kategoriaan.

Yksi teemoistamme käsitteli nuorten seksuaalisuutta ja seurustelua. Halusimme selvittää, millaisia odotuksia ja sääntöjä romanttiselle kanssakäymiselle perheiden sisällä asetettiin – ja millaisilla tavoilla käsityksistä neuvoteltiin sukupolvien välillä.

Mielipiteet vaihtelivat huomattavasti. Niin nuorten kuin vanhempien joukossa oli niitä, jotka eivät pitäneet seurustelusuhteita ennen avioliittoa sopivina ja pitivät järjestettyä avioliittoa parhaana vaihtoehtona.

Toiset olivat puolestaan sitä mieltä, että vanhempien ei tulisi puuttua asiaan lainkaan – seurustelu oli nuoren oma asia.

Useimmat haastattelemamme nuoret ja vanhemmat asettuivat kuitenkin näiden näkemysten väliin. Seurusteluun liittyi perhepiirissä joitakin sääntöjä ja odotuksia, joita myös nuoret usein kunnioittivat, vaikka eivät välttämättä ajatelleet niiden sanelevan seurustelemista käytännössä.

”Nuoret ja vanhemmat eivät säännönmukaisesti eronneet toisistaan siten, että vanhemmat olisivat kaivanneet tiukempia ja nuoret sallivampia käytäntöjä.”

Nuorten seurustelusuhteille asetetut odotukset koskivat tyypillisesti seurustelun ajankohtaa ja kumppania, mutta sopivalle seurustelulle oli hyvin monenlaisia määritelmiä. Nuoret ja vanhemmat eivät niin ikään säännönmukaisesti eronneet toisistaan siten, että vanhemmat olisivat kaivanneet tiukempia ja nuoret sallivampia käytäntöjä. Sen sijaan sekä vanhemmat että nuoret asemoivat itseään vaihtelevilla tavoilla näillä akseleilla.

Seurustelua koskevat säännöt, normit ja käytännöt olivat asioita, joista käytiin tutkimuksen perusteella neuvotteluaNeuvotteluja käytiin yhtäältä ääneen: keskusteltiin, joskus riideltiin. Vanhemmat antoivat ohjeita, nuoret ilmaisivat mielipiteitä. Toisaalta sopivan käyttäytymisen rajoja etsittiin ja löydettiin myös sanattomasti toiminnan tasolla.

Seurustelun salaaminen oli yksi esimerkki toimintavapauksien hiljaisesta neuvottelemisesta.  Nuorten puolelta salaamisessa oli osittain kysymys pyrkimyksestä kasvattaa omaa vapautta tai välttää konflikteja vanhempien kanssa. Toisaalta kertomatta jättämisen taustalla saattoi olla myös seurustelukysymyksistä keskustelemisen ”nolous” tai halu olla tuottamatta huolta omalle vanhemmalle.

Vaikka useimmat vanhemmat toivoivat avointa yhteydenpitoa lastensa kanssa, he saattoivat toisinaan olla valmiita katsomaan läpi sormien joitakin lasten käytäntöjä – kuten seurustelusuhteilta – jos he eivät täysin hyväksyneet niitä, mutta eivät katsoneet niitä avoimen konfliktin arvoiseksi.

Seurustelusuhteiden salaamiseen liittyi molemmin puolin strategisia valintoja. Näitä ei kuitenkaan tehty vain omien mielipiteiden läpiviemiseksi, vaan myös sujuvan perhearjen vaalimiseksi.

”Haastatteluista piirtyvä kuva on kaukana julkisessa keskustelussa esiintyvistä konfliktin ja kontrollin värittämistä stereotypioista.”

Läheskään kaikissa tapauksissa sukupolvien välinen kommunikointi seurusteluaiheista ei siis ollut ongelmatonta, vaan siihen liittyi erimielisyyttä, kommunikoinnin vähäisyyttä ja erityistapauksissa myös konflikteja.

Siitä huolimatta haastatteluista piirtyvä kuva on kaukana julkisessa keskustelussa esiintyvistä konfliktin ja kontrollin värittämistä stereotypioista.

Perhe on niin haastattelemillemme nuorille kuin vanhemmillekin ensisijaisesti tukea ja huolenpitoa tarjoava myönteinen yhteisö. Se, ettei perheenjäsenten kanssa aina olla yhtä mieltä ja se, että perhe-elämän arjessa tulee eteen myös kuormittavia tilanteita ja riitoja, ei katkaise herkästi tätä perusvireeltään myönteistä kokemusta.

Erityisesti rodullistettujen ”toisten” asemassa oleville ihmisille perhe tarjoaa myös turvapaikan ympäristön epäluuloilta ja oletuksilta. Myös vertaissuhteissa, koulun arjessa ja mediassa määritellään sukupuolittuneesti ”oikeanlaista” seksuaalisuutta, eikä läheskään aina yksilöllisille eroille sensitiivisillä tavoilla.

Perhe-elämään kuuluu perheen taustasta riippumatta väistämättä myös hierarkioita ja yksilöllisten toimintavapauksien rajaamista. Siitä huolimatta valtaosassa perheistä ratkaistaan erimielisyyksiä rakentavasti yli sukupolvirajojen.

Se, että julkisen keskustelun tasolla rakennetaan hierarkiaa ”meidän” toimivien ja tasa-arvoisten perheiden ja ”toisten” konfliktialttiiden ja kontrolloivien perheiden välille, ei aineistojemme valossa tee oikeutta sukupolvisuhteiden moninaisuudelle ja perhe-elämän erityiselle tunnelataukselle.

Yksipuolisten mielikuvien ylläpitäminen on ongelmallista myös niiden yksilöiden auttamisen kannalta, jotka elävät vaikeissa ja rajoittavissa perhesuhteissa. Kynnys oman perheen asettamiselle stereotyyppiseen ongelmakategoriaan on suuri.

Kirjoitus perustuu artikkelikäsikirjoitukselle Intergenerational Negotiations on (Hetero)sexuality and Romantic Relationships – Views of Young People and Parents in Multi-ethnic Contexts, jonka Marja Peltola on kirjoittanut yhdessä Suvi Keskisen, Veronika Honkasalon ja Päivi Honkatukian kanssa.

 
 

Marja Peltola

VTT, tutkijatohtori - Nuorisotutkimusverkosto - @marja_peltola
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.