Miksei televisio ole vielä kuollut?

11.02.2015 - Lukuaika 5 minuuttia
- Kulttuuri ja viihde
Jukka Kortti - Talous- ja sosiaalihistorian dosentti, Helsingin yliopisto - Televisiotutkimuksen dosentti, Aalto-yliopisto

Perinteisen television hiipumista on povattu jo pitkään. Netflixin kaltaisten nettitelevisiopalvelujen piti viimeistään lyödä naula arkkuun. Finnpanelin uusimman raportin mukaan suurta muutosta suomalaisten television katselussa ei silti viime vuonnakaan tapahtunut.

Tammikuussa television katselua mittaava Finnpanel julkaisi tietoja vuoden 2014 katsotuimmista ohjelmista, suomalaisten televisiokäyttäytymisestä ja sen muutoksista. Tulokset on suunnattu lähinnä televisioalan ammattilaisille.

Olen käynyt näissä vuosikatsaustilaisuuksissa vaihtelevasti noin kymmenen vuoden ajan, koska aihe on kiinnostanut mediahistorioitsijana ja television sosiaalishistoriallisen merkityksen tutkijana.

Vuosikatsaustilaisuuksia hallitsee toistuvuus. Vuoden katsotuimmat ohjelmat esitetään melkeinpä ritualistisesti: Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto on taas ykkönen yli kahdella miljoonalla katsojallaan. Seuraavana tulevat sen yhteydessä esitetyt uutiset ja muut Linnan juhliin liittyvät ohjelmat. Loput kärkikymmenikön ohjelmat ovat urheilutapahtumia, kuten jääkiekon MM-kisojen loppuottelu ja muutama viihdeohjelma. Pientä vaihtelua aiheuttivat Sotshin olympiakisat, minkä vuoksi kymmenen katsotuimman joukossa oli viime vuonna vain yksi viihdeohjelma (MTV:n Putous).

Katsotuimpien ohjelmien koostumus on säilynyt hämmästyttävän muuttumattomana koko Finnpanelin olemassaolon ajan eli 1970-luvun lopulta lähtien. Isoin muutos lienee, että Miss Suomi – viihdeohjelma on tippunut pois miljoonakategoriasta, kun sen esittäminen siirtyi pikkukanaville.

Merkittävämpää kuitenkin on, että myös muissa lukemissa on vähän muutoksia. Katseluosuuksia hallitsevat niin sanotut täyden palvelun kanavat eli ne, jotka tarjoavat ohjelmistoa laajasti uutisista urheiluun ja viihteestä asiaan. Niistä välillä ykkösenä on MTV3, välillä Yle TV1 (viime aikoina jälkimmäinen) TV2:n ja Nelosen tullessa perässä. Muut 11 vapaasti katsottavaa, ei-maksullista, kanavaa jäävät osuuksiltaan enemmän tai vähemmän marginaaliin.

Voisi olettaa, että mediatarjonnan lisääntyessä televisionkatselu vähenee. Mutta se on itse asiassa hiukan lisääntynyt. Yllättävää on, että lasten ja nuorten television katselu ei ole radikaalisti vähentynyt. Alle 25-vuotiaiden palkit ovat laskusuunnassa, mutta romahduksesta ei voi puhua.

Mutta eihän nuorten pitänyt enää katsoa televisiota?

”Television kuolema” -puhe on viime aikoina lisääntynyt Netflixin, Youtuben ja vastaavien leviämisen myötä. Television hautajaisia on ennusteltu jo 1990-luvulta lähtien, kun globaalissa tarjonnassa alettiin siirtyä ”runsauden aikaan”, kuten brittiläinen tv-tutkija John Ellis on luokitellut. Ajateltiin, että kun tarjonta ja sitä mukaa yleisöt pirstoutuvat, televisio menettää roolinsa tärkeimpänä kansaa yhdistävänä ja yhteisiä kokemuksia luovana mediana.

Television digitalisaatio ja tarjonnan paisuminen kiihdytti puhetta viime vuosikymmeninä. Viimeisimpänä pelkoa on aiheuttanut netti, josta on tullut merkittävä televisiosisältöjen levittäjä. Ohjelmia katsottaisiin pelkästään omaan aikaan ja omissa huoneissa.

Finnpanelin tilastot kuitenkin kertovat toista television merkityksestä ihmisten arjessa. Lisäksi televisiosisällöillä menee historiallisen kovaa; televisiodraaman laatu ja arvostus ovat huipussa. Hollywoodin kovimmat nimet, kuten ohjaaja Martin Scorsese (Broadwalk Empire) ja näyttelijä Kevin Spacey (House of Cards) tekevät yhä enemmän televisiosarjoja, jotka ovat taiteellisesti hyvin kunnianhimoisia. Myös esimerkiksi pohjoismainen tv-draama (mm. Vallan linnake, Silta) porskuttaa.

Perutaanko television hautajaiset?

Amerikkalaisnuoriso on siirtynyt perinteisestä televisiosta nettiin radikaalimmin kuin suomalaiset, kertoi Finnpanelin vuositilaisuudessa Amerikan isoveljen, Nielsen-tutkimuslaitoksen vanhempi apulaisjohtaja Brian Fuhrer. Muutos on nähtävissä myös muissa ikäluokissa Yhdysvalloissa. Samoin keskustelussa tuli ilmi, että myös Ruotsissa oli viime vuonna nähtävissä paljon selvempiä muutoksia televisionkatselussa kuin Suomessa.

Suomen ja Ruotsin eroihin Finnpanelin toimitusjohtaja Lena Sandell totesi, että suomalaisiin korkeisiin tuloksiin vaikuttavat viime vuoden olympialaiset, jotka olivat katsottavissa Ylen vapailla kanavilla toisin kuin Ruotsissa. Suomalaiset eivät myös ole omaksuneet netti-tv:tä vielä samassa mittakaavassa kuin naapurissa. Muutos tullee Sandellin mielestä nopeutumaan myös täällä.

Television vahvaan asemaan Suomessa vaikuttaa monta tekijää, joista yksi tärkeä mielestäni on suomalaisen television laatu ja monipuolisuus. Toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa niin sanotut network-kanavat (ABC, CBS, NBC, Fox) ovat jo pitkään saaneet pienempiä osuuksia kuin maksullinen kaapelitarjonta, suomalaisilla keskivertokatselijalla ei ole ollut niin suurta tarvetta kurkkia aidan toiselle puolelle.

Meillä yleisradioyhtiö on edelleen hallitsevassa asemassa toisin kuin monessa muussa Euroopan maassa, mutta myös kaupalliset broadcast-yhtiöt (MTV, Nelonen) ovat kansainvälisesti laadukkaita ja monipuolisia. Tälle löytyvät historialliset syyt suomalaisesta yleisradio- ja viestintäpolitiikasta. Kaupalliset yksityiset yhtiöt, joilla itse asiassa koko suomalainen televisiotoiminta alkoi, ovat alusta alkaen määritelleet toimintaansa suhteessa yleisradioihanteeseen: informoida, valistaa ja viihdyttää.

Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö näkisi isojakin muutoksia televisiossa lähiaikoina.

Netti-tv:n ja sen tarjoaman uudenlaisen televisiokuluttamisen ohella iso kysymys on, kuinka perinteiset täyden palvelun kanavat selviävät muutoksesta. Jo nyt on havaittavissa, kuinka uudet kaupalliset kanavat nakertavat etenkin MTV3:n ja Nelosen katsojaosuuksia ja mainostuloja.

Katsojan kannalta vaara on, että perinteisten televisioyhtiöiden näivettyessä tarjonta kapenee. Uskon kuitenkin, että tästäkin muutoksesta selvitään. Esimerkiksi 1980-luvulla satelliittikanavien tullessa, Yle ja MTV vastasivat (yhdessä Nokian kanssa) haasteeseen perustamalla Kolmostelevision. Se oli kauaskantoinen ratkaisu: suomalainen tv-tarjonta monipuolistui ja luotiin pohja myöhemmälle kanavajaolle, jossa Ylellä ja kaupallisilla oli oma selkeä tonttinsa. Eniten toimenpiteestä hyötyi kaupallinen MTV.

Pitäisikö kaupallisten mediayhtiöiden (etenkin Sanoma, Alma) myös nyt lyödä hynttyyt yhteen Ylen kanssa sille nokittelun sijaan? Yle vs. kaupalliset -debatti nousi taas esiin Helsingin Sanomien päätoimittajan Kaius Niemen kolumnin myötä. Siinä haluttiin suitsia Ylen toimintaa. Sen sijaan, että pyritään rajoittamaan jonkun toimintaa, voitaisiin pienen kieli- ja kulttuurialueen resursseja suunnata tehokkaammin tässäkin murroksessa.

Olen vuosien varrella toppuutellut television kuolema -puhetta myös siksi, että television luonne perheen ”passiivisena” mediana, jonka ääreen voidaan kokoontua katsomaan valmiiksi tehtyä ohjelmistoa, on ominaisuus, johon netti ei pysty vastaamaan.

Lisäksi television sosiaalisuus on tietyllä tavalla vain lisääntynyt, kun sosiaalisesta mediasta on tullut oleellinen osa monen televisiogenren kokemista. Useissa asia- ja viihdeohjelmissa katsojilla on vähintään Facebook- tai Twitter-mahdollisuus ottaa osaa ohjelman kommentointiin. Tavalliselle televisionkatsojalle ennustan pikemminkin lisää hyviä aikoja tv-ruudun ääressä.

Ja lopulta, vaikka televisiota katsottaisiinkin vain netin välityksellä – oli se sitten Netflix, HBO, Youtube tai Areena, Katsomo tai Ruutu – on se kuitenkin television katsomista.

 
 

Jukka Kortti

Talous- ja sosiaalihistorian dosentti, Helsingin yliopisto - Televisiotutkimuksen dosentti, Aalto-yliopisto
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.