Luovat yksilöt eivät takaa työyhteisön menestystä

14.06.2016 - Lukuaika 4 minuuttia
- Suomalainen yhteiskunta
Petro Poutanen - tohtorikoulutettava - Helsingin yliopisto - Sosiaalitieteiden laitos

Luovuutta ja innovatiivisuutta pidetään työelämässä tärkeinä uudistumisen ja kilpailukyvyn lähteinä, mutta niiden käyttöönotto on haasteellista organisaatioissa. Ryhmien luovuudesta väittelevä Petro Poutanen esittää, että taidot toimia yhdessä ja hyödyntää ihmisten erilaisuutta ovat keskeisiä työyhteisön luovuuden kannalta.

Kuvitellaan Maija, Matti ja Tero. Heillä on erilaiset taustat ja osaamisalueet. Maija on humanistiselta alalta ja hän vastaa tuotemarkkinoinnista, Matti on asiakkaiden kanssa työskentelevä myyjä ja Tero tuntee parhaiten yrityksen taloudelliset resurssit. Heidän tiiminsä tehtävänä on kehittää uusia tapoja lisätä myyntiä. Maijalla on runsaasti ideoita, ja hän saa tehtäväkseen valmistella taustaselvityksen. Maija tekee pitkän raportin ja kerää paljon dataa ideoidensa tueksi. Kokouksessa Matti sanoo heti asiakaskokemustensa pohjalta, mikä toimii ja mikä ei. Tero puolestaan laskeskelee yrityksen pennosia ja asettaa rajat sille, mitä voidaan tehdä. Tiimi valitsee johdolle esiteltäviksi ne Maijan ideoista, jotka sopivat Matin ja Teron asettamiin reunaehtoihin. Onko tämä luova tiimi? Ei, sillä samaan lopputulokseen olisi päästy ilman ryhmääkin. Tiimiltä puuttuu kyky työstää ideoita yhdessä eteenpäin ja solmia ne yhdeksi kokonaisuudeksi.

Luovuus ymmärretään akateemisessa tutkimuskirjallisuudessa yleisesti jonkin uuden, yllättävän ja käyttökelpoisen tuottamiseksi. Luovuustutkimus on perinteisesti keskittynyt luoviin yksilöihin, ja luova prosessi on nähty kyvyksi tuottaa runsaasti uusia ideoita, joista valitaan parhaat ja käyttökelpoisimmat. Tämän näkemyksen rinnalle on noussut näkökulma, joka painottaa yhteisöllisiä prosesseja ja keskustelua. Sen mukaan luovan ryhmän tarkoitus on osallistujien erilaisuudesta hyötyminen. Mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että edes parhaat luovat ihmiset eivät vielä yksistään takaa ryhmän, tiimin tai organisaation innovatiivisuutta. Tarvitaan yhteistyötaitoja, jotta parhaat kyvyt ja ideat saadaan hyödynnettyä.

Tarvitaan yhteistyötaitoja, jotta parhaat kyvyt ja ideat saadaan hyödynnettyä.

Tutkin väitöskirjassani itseohjautuvia ongelmanratkaisuryhmiä, jotka työskentelivät oikeiden yhteiskunnallisten ongelmien parissa innovaatioleiriolosuhteissa. Käyttämäni tutkimusmenetelmät ja aineistot olivat laadullisia ja sisälsivät haastatteluja, havainnointia ja dokumenttiaineistoja. Tutkimukseni keskeiset tulokset voidaan tiivistää seuraavasti: 1) luova prosessi ei ole suoraviivainen, eikä ongelmia ole koskaan vain yhtä, 2) ryhmät eivät ole yhtä kuin niiden jäsenten summa ja 3) ihmisten kokemusten, osaamisen ja tietojen erilaisuudesta voidaan hyötyä vain oikeanlaisella viestinnällä.

Ensinnäkin luovan ryhmän työprosessi etenee harvoin lineaarisesti ongelman muotoilusta ideoiden tuottamisen kautta parhaan idean valintaan ja kehittelyyn kohti loppuratkaisua. Havaitsemani prosessi noudatti karkeasti seuraavaa kaavaa: alussa ollaan hukassa ja etsiskellään eri vaihtoehtoja, kunnes osallistujille syntyy alustava käsitys siitä, mitä ollaan tekemässä. Tämän jälkeen aletaan hommiin, kunnes paljastuu – yleensä yllättäen – että valittu työskentelymalli ei toimi ja tavoitteet ovat pielessä. Ryhmä alkaa kehittää uusia lähestymistapoja. Tavoitteet tarkentuvat, kun ryhmän jäsenet oppivat lisää. Lopulta aikapaine ja tarve tuottaa jokin konkreettinen lopputuote pakottaa ryhmät järjestäytymään ja hyödyntämään tehokkaasti osaamistaan. Matkan varrella on opittu työskentelemään yhdessä ja tuottamaan tehokkaasti uutta tietoa, niinikään yhdessä.

Toiseksi luova yhteistoiminta on emergenttiä. Emergentti tarkoittaa ilmiötä tai käyttäytymistä, joka ”ilmaantuu” osien yhteistoiminnasta mutta on niistä erillistä, uudenlaista. Esimerkiksi ryhmässä työskentelevät ihmiset kehittävät uusia, kollektiivisia taitoja. He oppivat keskustelemaan tavalla, jossa kuunnellaan toisia, mutta liian pitkiä monologeja ei sallita. He oppivat pitämään taukoja tai jakautumaan pienryhmiin, kun työskentely junnaa. He oppivat, että keskustelujen ja ideoiden kokoaminen fläppitaululle helpottaa niiden muistamista myöhemmin. Nämä taidot voivat olla yksilötasolla tuttuja, mutta ryhmässä ne löytävät oman, kyseiselle ryhmälle ominaisen muotonsa. Kollektiiviset taidot ovat ryhmän resursseja. Myös lopputuotos syntyy pienistä palasista vuorovaikutuksessa.

Kolmanneksi luova prosessi perustuu merkitysten rakentamiseen. Luovuutta on asioiden katsominen uusista näkökulmista, eli stereotyyppisten tulkintakehysten sivuuttaminen ja tilanteen uudelleen kehystäminen. Keskustelu muiden kanssa auttaa päästämään irti omasta totutusta tavasta tehdä asioita.

Tutkimukseni mukaan itseohjautuvuuden lisääminen tarjoaa hyvät edellytykset tällaisten aidosti kollektiivisten ryhmien toiminnalle. Itseohjautuvuus on tehotonta lyhyellä tähtäimellä, sillä se vaatii aikaa. Toisaalta tiukasti johdetut ryhmät eivät kykene hyödyntämään koko ryhmän panosta. Mutta ei itseohjautuvuuskaan mikään taikasana ole. Konfliktit ja klikkiytyminen estävät ryhmää pääsemästä tehokkaaseen suorittavaan työskentelyvaiheeseen.

Löysin kiinnostavia viestinnällisiä ryhmärooleja, jotka helpottivat ryhmän toimintaa. Ryhmässä on hyvä olla ”diplomaatti”, joka kykenee rauhoittamaan osapuolia sovittelevalla tyylillä. Tärkeitä ovat myös jäsenet, jotka osaavat rakentaa siltoja eri näkökulmien välille kysymällä oikeanlaisia kysymyksiä ja ne jotka vahtivat, että kaikki saavat suunvuoron.

Ryhmässä on hyvä olla ”diplomaatti”, joka kykenee rauhoittamaan osapuolia sovittelevalla tyylillä.

Prosessi etenee erilaisten työtapojen opettelun ja käyttöönoton kautta. Kun ongelma ja sen ratkaisut alkavat kirkastua, tarvitaan uudenlaisia taitoja. Siksi on hyvä pysyä avoimena uusille työrooleille ja käytänteille. Tehokkaat vuorovaikutus- ja viestintätaidot sekä erilaisten roolien arvostaminen edesauttavat itseohjautuvan ryhmän toimivuutta. Tällöin luovaan työskentelyyn voivat osallistua muutkin kuin ideanikkarit, pellepelottomat ja kokeneet kenttäasiantuntijat – näitäkään rooleja väheksymättä.

Petro Poutanen, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos. Twitter: @PetroPoutanen. Blogi: www.organisaatioviestinta.fi. Sähköposti: petro.k.poutanen@gmail.com

Petro Poutasen väitöskirja ”Complexity and collaboration in creative group work” tarkastetaan 17.6. klo 12 Helsingin yliopiston Athena-rakennuksen sali 302:ssa, os. Siltavuorenpenger 3 A. Väitöskirja julkaistaan Helsingin yliopiston Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisusarjassa.

Linkki työhön: Complexity and collaboration in creative group work

 
 

Petro Poutanen

tohtorikoulutettava - Helsingin yliopisto - Sosiaalitieteiden laitos
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.