Luottamus voi vähentää sairauspoissaoloja

04.03.2016 - Lukuaika 3 minuuttia
- Suomalainen yhteiskunta
Sanna Pesonen - TtM, tutkija, Työterveyslaitos, Työterveyshuolto ja työikäisten terveys
Jaana I. Halonen - FT, erikoistutkija, Työterveyslaitos, Työkyvyttömyyden ehkäisy
Juha Liira - ylilääkäri, Työterveyslaitos

Luottamus parani yrityksissä, joissa työntekijän oma ilmoitus riitti parin päivän sairaslomaan. Oma ilmoitus myös vapauttaa työterveyshuollon resursseja, kun työterveyshuollon ammattihenkilöiden ei tarvitse todistaa, että työntekijä tosiaan on kipeä.

Sairauspoissaolot ja niiden vähentäminen ovat olleet keskustelun aiheena viime aikoina. Ne aiheuttavat merkittäviä kustannuksia työnantajille ja voivat pitkittyessään jopa lisätä työntekijän riskiä joutua työttömäksi.

Poissaoloja tarkastellaan usein lyhyinä, 1-3 tai 1-7 päivää kestävinä, tai pitkittyneinä, yli 30 päivää kestävinä. Lyhyet poissaolot johtuvat usein itsestään ohimenevistä sairauksista, kuten flunssasta, vatsataudista tai migreenistä. Pitkittyneiden poissaolojen taustalla on usein sairauksia, jotka vaativat terveydenhuollon palvelujen käyttöä, kuten mielenterveyden häiriöitä sekä tuki- ja liikuntaelinvaivoja.

Omailmoituskäytännössä työntekijä voi ilmoittaa äkillisestä ja lyhyestä sairauspoissaolosta esimiehelle ilman lääkärintodistusta. Tutkimme Työterveyslaitoksella sitä, miten käytäntö vaikuttaa lyhyisiin 1-3 päivän sairauspoissaoloihin, työterveyshuollon palvelujen käyttöön sekä sairastuneen työntekijän organisaatioon.

Mukana oli kuusi organisaatiota teollisuudesta, palvelualalta ja kunta-alalta. Aineistona olivat sähköiset esimieskyselyt ja esimiesten, henkilöstöedustajien ja työterveyshuollon haastattelut sekä sairauspoissaolorekisterit ja vastaanottokäyntitiedot.

Kun esimies on paremmin perillä työntekijöiden terveydentilasta, hänen on helpompi tukea heidän työkykyään

Lyhyissä sairauslomissa työntekijän itse ilmoittaman poissaolon kesto oli keskimäärin hieman lyhempi (1,6 päivää) kuin lääkärin määräämä poissaolo (2 päivää). Poissaolojen kokonaismäärä sen sijaan ei näyttänyt merkittävästi muuttuvan omailmoituksen vaikutuksesta. Omailmoitus vaikutti kuitenkin välillisesti tuottavuuteen: luottamus työpaikalla lisääntyi, kun esimies ja työntekijä keskustelivat enemmän terveysasioista. Kun esimies on paremmin perillä työntekijöiden terveydentilasta, hänen on helpompi tukea heidän työkykyään.

Esimiehet tietävät parhaiten työn vaatimukset ja työntekijöiden suoriutumisen, joten heidän on luontevaa keskustella työkyvystä myös lyhyiden sairauspoissaolojen yhteydessä. Luottamuksen lisääntyminen ja työntekijöiden sitoutuminen voivat lisätä työhyvinvointia, mikä voi edelleen näkyä sairauspoissaolojen vähenemisenä ja tuottavuuden parantumisena.

Sairauspoissaolot aiheuttavat työnantajille kustannuksia, joista valtaosa, lähes 80 prosenttia, tulee pitkittyneistä sairauspoissaoloista. Alle kahden viikon sairauspoissaolot aiheuttavat vain noin viidenneksen kaikista sairauspoissaolojen tuomista kustannuksista.

Omailmoituskäytännöllä oli vain vähäinen, suora taloudellinen vaikutus sairauspoissaolojen kustannuksiin, mutta terveydenhuollon akuuttikäyntien tarve väheni 20–40 prosenttia tutkimuksemme mukaan.

Näitä terveydenhuollon vapautuvia resursseja voidaankin suunnata ennalta ehkäisevään työhön, kuten pidentyvien sairauspoissaolojen tunnistamiseen, sairauksien hoitoon sekä työhön paluun tukemiseen. Työterveyshuollossa voitaisiin panostaa myös aiempaa enemmän yhteistyöhön työpaikan kanssa sekä työterveysneuvotteluihin, joissa etsitään ratkaisuja työntekijän työssä jatkamiseen. Nämä toimet voisivat lyhentää sairauspoissaoloja ja siten vähentää myös niiden aiheuttamia kustannuksia.

Pitkien sairauspoissaolojen hallinnassa yhteistyö työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon välillä on avainasemassa. Pitkittyvää työkyvyttömyyttä voidaan ehkäistä seuraamalla sairauspoissaolojen kertymistä ja selvittämällä työhön paluun edellytyksiä. Pitkittyneet sairauspoissaolot voivat vähentyä merkittävästi, jos työkyvyn varhainen tuki onnistuu hyvin työpaikoilla ja työterveyshuollossa.

Juuri työhön paluun tukeminen sekä työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon välisen yhteistyön tiivistäminen olivat vuonna 2012 voimaan tulleiden 30–60-90 päivän lakimuutosten tavoite.

Muutokset edellyttävät, että työnantaja ilmoittaa työterveyshuoltoon, kun työntekijän sairausloma on kestänyt 30 päivää ja työnantajan on haettava Kelan sairauspäivärahaa 60 päivän kuluessa työkyvyttömyyden alkamisesta. Kela jatkaa sairauspäivärahan maksamista vain, jos työterveyshuolto arvioi työntekijän jäljellä olevan työkyvyn ja työnantaja selvittää yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa työntekijän mahdollisuudet jatkaa työssä viimeistään sen jälkeen, kun sairausloma on kestänyt 90 päivää.

Mikäli lain tarkoittama työkyvyn varhainen tuki työpaikoilla ja työterveyshuollossa onnistuu hyvin, voi vaikutus pitkittyneiden sairauspoissaolojen vähentämiseksi olla merkittävä.

 
 

Sanna Pesonen

- TtM, tutkija, Työterveyslaitos, Työterveyshuolto ja työikäisten terveys

Jaana I. Halonen

- FT, erikoistutkija, Työterveyslaitos, Työkyvyttömyyden ehkäisy

Juha Liira

- ylilääkäri, Työterveyslaitos
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.