Luonto on ihmisen hyvinvoinnin perusta

22.10.2015 - Lukuaika 4 minuuttia
- Luonto ja maailma
Tuuli Hirvilammi - VTT, tutkijatohtori - Jyväskylän yliopisto/Kokkolan yliopistokeskus

Suomalaisen hyvinvointivaltion kaikkein huolestuttavin kestävyysvaje aiheutuu ekologisesta velasta, vaikka julkisuus pyörii talous- ja pakolaiskriisien ympärillä. Kestävän hyvinvoinnin löytäminen edellyttää ihmistä ja luontoa erottelevan ihmiskäsityksen muuttamista.

Suomeen on rakennettu toisen maailmansodan jälkeen kattava sosiaali- ja terveysturvajärjestelmä, tasokas koulutusjärjestelmä ja julkiset palvelut. Ne ovat luoneet hedelmällisen maaperän hyvinvoivalle kansalle. Kansainvälisissä hyvinvointivertailuissa suomalaiset ovatkin menestyneet hyvin.

Hyvinvoinnin korkea taso ei ole kuitenkaan ekologisesti kestävällä pohjalla, sillä olemme tavoitelleet hyvinvointia tulevien sukupolvien, muissa maissa asuvien ihmisten ja muiden lajien hyvinvoinnin kustannuksella. Kulutamme luonnonvaroja yli maapallon kantokyvyn ja päästämme ilmoille kestämättömän suuren lastin kasvihuonekaasupäästöjä.

Hyvinvointivaltiossa ihmisten hyvinvointia ja ympäristönsuojeluun liittyviä kysymyksiä käsitellään usein toisistaan irrallaan, vaikka luonto on ihmisen hyvinvoinnin perusta.

Väitöstutkimuksessani esitän, että kestävän hyvinvoinnin löytäminen edellyttää ihmistä ja luontoa erottelevan ihmiskäsityksen muuttamista. Meidän on nähtävä ihminen osana luontoa.

Relationaalisessa ihmiskäsityksessä tunnistetaan keskinäisriippuvuuksia: ihmiset ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa ja ekosysteemeihin. Emme tule toimeen ilman vettä, kasveja ja ilmaa. Koska luonto mahdollistaa ihmisille elämän edellytykset, on perusteltua kunnioittaa sen uusiutumiskyvyn rajoja.

Väitän, että emme ole sisäistäneet ihmisen yhteyttä luontoon riittävästi. Jos olisimme, ymmärtäisimme nykyistä selvemmin ihmisen ja luonnon hierarkkisen suhteen ja asettaisimme tätä kautta poliittisen päätöksenteon prioriteetit uuteen järjestykseen. Ensisijaista on huolehtia toimivista ekosysteemeistä ja siitä, että sosiaaliset ja taloudelliset instituutiot ovat kestävässä vuorovaikutuksessa ekosysteemien kanssa.

Suomalaisten ekologinen velka aiheutuu pitkälti yleisestä elintason noususta.

Ekologisesti kestämättömässä hyvinvointivaltiossa hyvinvointi rinnastetaan liian usein kulutusmahdollisuuksiin tai onnellisuuden tunteeseen. Kumpikin käsitys hyvinvoinnista vie meitä ekologisen velan taittamisen kannalta väärään suuntaan. Ei ole kestävää, jos haemme hyvinvointia materian kerryttämisestä tai pyrimme maksimoimaan nautintojamme.

Hyvinvointiteorioissa nähdään, että ihmisten hyvinvointi perustuu erilaisten tarpeiden täyttämiseen. Tutkimuksessani kuvaan kestävän hyvinvoinnin kokonaisuutena, johon sisältyy neljä ulottuvuutta: Having, Doing, Loving ja Being.

Kestävään hyvinvointiin kuuluu se, että ihmisellä on mahdollisuus kohtuulliseen elintasoon, mielekkääseen ja vastuulliseen toimintaan, merkityksellisiin suhteisiin sekä elävään läsnäoloon.

Kestävän hyvinvoinnin ulottuvuuksia voi soveltaa sekä yksilöiden että yhteisöjen hyvinvoinnin arvioimiseen. Voitaisiin esimerkiksi havaita, että hyvätuloinen, työssäkäyvä henkilö on saavuttanut hyvin Having– ja Doing –tarpeensa, mutta kiireinen elämäntapa vähentää hänen mahdollisuuksiaan Loving– ja Being –tarpeiden toteuttamiseen.

Kestävää hyvinvointia voi itse kukin lisätä omilla valinnoillaan, mutta vielä oleellisempaa on etsiä uudenlaisia yhteiskuntapoliittisia keinoja, joiden avulla edistetään kaikkien hyvinvoinnin ulottuvuuksien toteutumista – eikä keskitytä vain Having- ja Doing -tarpeiden toteuttamiseen.

Ekologisen velan pienentämiseksi katseet kohdistuvat etenkin Having-ulottuvuuteen eli elintason kohtuullistamiseen. Suomalaisten ekologinen velka aiheutuu pitkälti yleisestä elintason noususta. Koska jatkuvan kasvun kulutuskulttuurissa elintason nousulle ei ole nähty minkäänlaista ylärajaa, kulutuksen määrä ja sitä kautta luonnonvarojen käyttö on lisääntynyt rajusti viimeisten vuosikymmenten aikana.

Kohtuullisella elintasolla on kuitenkin rajat. Se on nähtävä köyhyyden ja ekologisesti haitallisen ylikulutuksen välissä olevana kestävänä elintasona, joka mahdollistaa kaikille ihmisille välttämättömät resurssit luonnon kantokyvyn rajoissa.

Kohtuullisen elintason alaraja myötäilee köyhyysrajaa ja ylärajan muodostaa ekologisesti kestävä luonnonvarojen kulutuksen tai päästöjen taso. Ympäristötutkijoiden mukaan kestävän luonnonvarojen kulutuksen eli materiaalijalanjäljen suuruus on 8 000 kiloa vuodessa. Nykyään suomalaisten materiaalijalanjäljet ylittävät tämän roimasti: kulutamme luonnonvaroja keskimäärin 40 000 kiloa vuodessa.

Ekologisen velan taittamista ei voi jättää yksilöiden kulutusvalintojen varaan.

Materiaalijalanjälkien pienentämiseksi on pyrittävä tyydyttämään keskeisiä tarpeita mahdollisimman vähän haitallisia ympäristövaikutuksia aiheuttaen. Tätä varten tarvitsemme enemmän tietoa siitä, miten erilaisten yksilöiden tai kotitalouksien hyvinvoinnin tavoittelu vaikuttaa materiaalijalanjälkiin.

Rahamääräisen kulutuksen lisäksi on aina huomioitava, kuinka paljon luonnonvaroja käytämme asumiseen, ruokaan, arkiliikenteeseen tai muihin arkipäiväisen hyvinvoinnin edellytyksiin.

Väitöstutkimukseni mukaan pienituloiset suomalaiset käyttävät vähemmän luonnonvaroja kuin keskivertosuomalainen. Kuitenkin myös pienituloisten materiaalijalanjäljet ylittävät ekologisen kestävyyden rajat.

Havainto tuo esiin, että suomalaisten materiaalijalanjälkiin vaikuttavat ennen kaikkea rakenteelliset tekijät: se, miten ruokaa ja lämmityksessä tarvittavaa energiaa tuotetaan tai se, minkälaista liikenne- tai kaavoituspolitiikkaa harjoitetaan. Ekologisen velan taittamista ei voi siis jättää yksilöiden kulutusvalintojen varaan, vaan siihen tarvitaan rohkeita ja mittavia rakenteellisia uudistuksia.

 
 

Tuuli Hirvilammi

VTT, tutkijatohtori - Jyväskylän yliopisto/Kokkolan yliopistokeskus
 

Kommentit (2 kpl)

  • Jokke Bojers - 24.10.2015 | 03:42 -

    Kiitos Tuuli ajatuksistasi! Elämän ja elämisen rakkaus ja sen kunnioittaminen on erittäin kaunista. Toivoisin, että voisimme elää maailmassa jota sinäkin kunnioitat! Olemme onnekkaita, koska asumme maassa, jossa metsä kasvaa nopeammin, kuin ehditään kaataa. Suomen luonto on niin upeaa, ettei mielestäni tarvitse ainakaan ulkomaille lähteä elämyksiä hakemaan. Tiedän,että olet kokenut maailmanmatkaaja ja arvostan suunnattomasti kokemuksiasi! Arvostan myös rakkauttasi elämään. Luultavasti nostat hämähäkin suihkuverhosta peilikaapin päälle. Niin minäkin teen. Kaikesta huolimatta toitvotaan, että kurjet saapuvat keväällä ja että lokit kirkuvat jäiden sulaessa ja pajut kukkivat keväällä ja että sinitiaisen poikaset anelevay

     

    Samaa mieltä?

    5
    0
  • Jokke Bojers - 24.10.2015 | 03:44 -

    Kiitos Tuuli ajatuksistasi! Elämän ja elämisen rakkaus ja sen kunnioittaminen on erittäin kaunista. Toivoisin, että voisimme elää maailmassa jota sinäkin kunnioitat! Olemme onnekkaita, koska asumme maassa, jossa metsä kasvaa nopeammin, kuin ehditään kaataa. Suomen luonto on niin upeaa, ettei mielestäni tarvitse ainakaan ulkomaille lähteä elämyksiä hakemaan. Tiedän,että olet kokenut maailmanmatkaaja ja arvostan suunnattomasti kokemuksiasi! Arvostan myös rakkauttasi elämään. Luultavasti nostat hämähäkin suihkuverhosta peilikaapin päälle. Niin minäkin teen. Kaikesta huolimatta toitvotaan, että kurjet saapuvat keväällä ja että lokit kirkuvat jäiden sulaessa ja pajut kukkivat keväällä ja että sinitiaisen poikaset anelevat matosiansa keväällä…

     

    Samaa mieltä?

    5
    0

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.