Lähi-idän konflikti saa jumalallisen oikeutuksen kristillisessä sionismissa

01.10.2015 - Lukuaika 3 minuuttia
- Maailmanpolitiikka
Timo R. Stewart - VTT, poliittisen historian tutkija

Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti herättää Suomessakin voimakkaita tunteita, ja erityisesti kristilliset piirit ovat kunnostautuneet Israelin tukijoina. Poliittiset tapahtumat on opittu näkemään uskonnollisen vakaumuksen todisteina suomalaisen kristillisen sionismin varhaisessa aatehistoriassa.

Miljoonat kristityt ympäri maailman uskovat modernin Israelin valtion löytyvän jo Vanhan testamentin sivuilta. He tulkitsevat sionismin ja Israelin valtion Raamatun ennustusten täyttymyksinä ja löytävät niistä merkkejä Jumalan suunnitelman toteutumisesta maailmassa.

Israelin valtion perustamista pidettiin suomalaisessa lehdistössä suhteellisen ongelmattomana.

Tällainen näkemys tunnetaan kristillisenä sionismina (Christian Zionism). Sitä esiintyy lähinnä protestanttien keskuudessa ja sielläkin useimmiten niissä kristillisissä perinteissä, joissa korostetaan oman Raamatun lukutavan olevan kirjaimellista. Tällaisia ovat esimerkiksi helluntailaisuuden pohjalta ja karismaattisesta kristillisyydestä nousseet liikkeet. Se on vaikuttanut myös suomalaisten suhtautumiseen Israeliin.

Suomalaiset kuulivat Palestiinasta enenevissä määrin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa alueella vierailleiden matkakirjojen ja artikkelien kautta. Tietoa välittivät myös 1900-luvun alkupuolelta lähtien lähetystyöntekijät. Kumpaakin kautta suomalaiset kuulivat sionisteista, jotka olivat muuttamassa Palestiinaan yhä sankemmin joukoin. Matkailijoiden silmissä he olivat ”Pyhän maan” asukkaista kiinnostavimpia ja lähetystyöntekijät viettivät aikansa juuri heidän kanssaan.

Varhaisten suomalaisten Palestiinan matkailijoiden ja lähetystyöntekijöiden oli helppo samaistua sionisteihin heidän eurooppalaisuutensa ja Raamatusta nousevien kertomustensa tähden. Palestiina paikkana tuotti kuitenkin karuudessaan ja itämaisuudessaan suomalaisille pettymyksen. Se nähtiin orientalismin hengessä kirottuna maana, jota ahkerat sionistit olivat onneksi hiljalleen nostamassa kukoistukseen. Juutalaiset maahanmuuttajat näyttivät tutummilta kuin maan ”arabialainen” väestö. Teema muodostui erityisen tärkeäksi sen jälkeen kun Israelin valtio oli perustettu vuonna 1948.

Israelin valtion perustamista pidettiin suomalaisessa lehdistössä suhteellisen ongelmattomana. Vuosien 1947–1949 taisteluissa suomalaisen lehdistön sympatiat olivat selvästi sionistien ja uuden valtion puolella. Tämä ei ollut sikäli yllättävää, koska ne yhteydet, joita Suomesta oli Palestiinaan, tarkastelivat tapahtumia lähes yksinomaan sionistien näkökulmasta. Israelin kamppailua ymmärrettiin ja sitä pidettiin oikeudenmukaisena. Lisäksi Israelin kokemuksissa ajateltiin olevan merkittävää samankaltaisuutta Suomen omien sotien kanssa.

Suomen ja Israelin sinivalkoiset liput olivat kestäneet itäisten vihollisten hyökkäykset ja sisukas raivaajakansa oli onnistunut suojaamaan kotinsa. Kertomus oli niin vahva, että se peitti näkyvistä sadattuhannet arabipakolaiset sekä vallatut kylät ja kaupungit.

Uudella Israelin valtiolla oli 1950- ja 1960-luvuilla Suomessa yleisesti varsin hyvä maine. Monien kristillisten lehtien ja kirjojen sivuilla alkoivat yleistyä jo aiemmin esitetyt ajatukset Israelin valtiosta Raamatun ennustusten täyttymyksenä. Erityisesti helluntailaisissa ja luterilaisissa herätyskristillisissä piireissä syntyi innostusta Israelia kohtaan ja pian myös aktiivisesti toimivia kristillisiä Israel-järjestöjä. Eräs niistä, Suomen Karmel-yhdistys, aloitti jopa 1960-luvulla kristillisten ryhmien viemisen kibbutseille.

Suomen ja Israelin sinivalkoiset liput olivat kestäneet itäisten vihollisten hyökkäykset ja sisukas raivaajakansa oli onnistunut suojaamaan kotinsa.

Kaikki suomalaiset kristityt eivät nielaisseet kristillisten sionistien tulkintoja Raamatusta ja Israelin valtiosta, mutta juuri kukaan ei uskaltanut lähteä niitä myöskään kiistämään. Moni näki Israelin valtiossa jonkinlaisen merkin Jumalan toiminnasta maailmassa siinäkin tapauksessa, että eivät halunneet tai kyenneet liittämään sitä varsinaisen teologiseen viitekehykseen. Israelista muodostui ikään kuin todiste Raamatun luotettavuudesta sekä sen tietynlaisesta lukutavasta ja laajemmin Jumalan olemassaolosta.

Tulkinta on ollut houkutteleva ja kestänyt senkin jälkeen, kun Israelista tuli myös Suomessa poliittisesti arkaluontoinen aihe.

Vuoden 1967 sodan jälkeen palestiinalaisten kokemukset ovat tulleet vähitellen laajemmin tiedostetuiksi Suomessakin. Israelin miehityspolitiikka on kohdannut rajuakin kritiikkiä, ja monet kristilliset järjestöt ovat toimineet miehityksen päättymiseksi. Toiset ovat edelleen nähneet Israelin valtion kristillisen sionismin valossa ja kokeneet olevansa velvoitettuja puolustamaan sitä.

Valinnalla on merkitystä esimerkiksi sen kannalta, miten Lähi-idän konfliktiin suhtaudutaan Suomessa. Uskonto voi täälläkin olla poliittista.

 
 

Timo R. Stewart

VTT, poliittisen historian tutkija
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.