Keskustelu sosiaalityöstä kaipaa moniäänisyyttä

27.11.2014 - Lukuaika 2 minuuttia
- Suomalainen yhteiskunta
Katri Viitasalo - Yliopistonopettaja (ma), VTL, sosiaalityö - Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa käydään säännöllisesti keskustelua sosiaalietuuksista ja yhteiskunnan tuella elämisestä. Syksyn aikana otsikoissa ovat olleet syytökset sosiaalitoimen avokätisyydestä. Tiettyjä ihmisryhmiä soimataan moraaliltaan kyseenalaisiksi järjestelmän väärinkäyttäjiksi. Merkillepantavaa on se, että julkisuudessa ei yleensä kuulla syytettyjen ääntä. Äänessä ovat ”kunnialliset veronmaksajat”, jotka purkavat turhautuneisuuttaan ja aggressiotaan.

Keskustelu ilmentää yhteiskunnan eriarvoisuutta. Yhteiskunta jaetaan meihin ja heihin, voittajiin ja häviäjiin. Huono-osaisuuden ongelma ulkoistetaan omasta kokemusmaailmasta. Moralisoinnilla korostetaan omaa kunniallisuutta.

Huono-osaisuus ja köyhyys ovat monen suomalaisen todellisuutta tänä päivänä. Elämäntilanteiden haasteet kytkeytyvät taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, sairauksiin, yksinäisyyteen, asunnottomuuteen ja riippuvaisuuksiin. Sosiaalitoimen asiakkaaksi hakeutumiselle on kuitenkin korkea kynnys. Köyhyys ja tukien varassa eläminen aiheuttavat häpeää.

Sosiaalityön tarkoituksena on toimia tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta ja ehkäistä huono-osaisuutta. Toimeentulotuki on viimeinen tukimuoto heikoimmassa asemassa oleville kansalaisille. Järjestelmää on kritisoitu byrokraattiseksi ja monimutkaiseksi. Sosiaalityöntekijät, joita julkisessa keskustelussa syytetään avokätisyydestä, joutuvat tutkimusten mukaan toteuttamaan auttamistyötä mekaanisesti.

Byrokraattiset säännökset vaikeuttavat elämäntilanteen huomioivan harkinnan käyttöä ja yksittäisen ihmisen hätään vastaamista. Kiire ja liian suuri työtaakka heikentävät kykyä tehdä työtä ammattieettisesti kestävällä tavalla, kuten vantaalaisten lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden rohkea, julkinen puheenvuoro sosiaalialan ongelmista kertoo.

Sosiaalityöntekijöiden osallistuminen julkiseen keskusteluun tuottaa heidän työnantajalleen kyseenalaista julkisuutta. Työntekijälle aktiivisen ja kyseenalaistavan keskustelijan rooli on riskialtis, sillä se saattaa kostautua työpaikan menettämisenä.

Tutkimukset eivät tue väitettä avokätisestä auttamisesta tai sosiaaliturvajärjestelmän laajamittaisesta väärinkäytöstä. Sen sijaan tutkijat ovat esittäneet huolensa solidaarisuuden ja yhteisyyden katoamisesta, jota julkisen keskustelun vastakkainasettelut vahvistavat. Yksittäisten ihmisryhmien tai sosiaalisektorin osoittelu ei poista huono-osaisuutta yhteiskunnasta. Päinvastoin saattaa käydä niin, että keskustelu leimaa ja eristää entisestään tuen tarpeessa olevia ja heidän kanssaan työskenteleviä.

Vastakkainasettelut on aika korvata vastuullisella yhdessä toimimisella. Tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa käytävä keskustelu on muutettavissa moniäänisempään suuntaan. Vastuullinen keskustelija kunnioittaa ja kuuntelee toista, myös avun tarpeessa olevaa ihmistä tai sosiaalityöntekijää. On tärkeää, että heidän tietämyksensä huono-osaisen arjesta ja elämäntilanteesta tulee julki. Moniääninen keskustelu voi auttaa ymmärtämään paremmin kanssaihmistä sekä yhteiskunnan ilmiöitä, myös huono-osaisuutta.

 
 

Katri Viitasalo

Yliopistonopettaja (ma), VTL, sosiaalityö - Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.