Kehitysapu – rahaa Kankkulan kaivoon?

13.09.2016 - Lukuaika 5 minuuttia
- Maailmanpolitiikka
Kaisa Alavuotunki - Kauppatieteiden tohtori, apurahatutkija - Aalto yliopisto

Kun auttamisen resurssit pienenevät, on tärkeää varmistaa, että kehitysapujärjestelmää arvioidaan tehokkuuden perusteella. Siksi tutkimustiedolle on suurempi tarve kuin koskaan.

Budjettituen antaminen köyhien ja korruptoituneiden maiden hallituksille on ”mieletöntä hyväuskoisuutta”, linjasi kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth Helsingin Sanomien elokuisessa haastattelussa. Muutama vuosi sitten pankkiiri Björn Walhroos oli kehitysavusta puhuessaan  puolestaan sitä mieltä, että ”olemme 50 vuotta heittäneet rahaa Kankkulan kaivoon”.

Tämänkaltaiset lohkaisut saavat vastakaikua nykyisestä asenneilmapiiristä. Ne eivät kuitenkaan perustu vahvaan tutkimusnäyttöön.

Olisivatko nämä taloudet kasvaneet vielä hitaammin, jos ne olisivat jääneet ilman apua?

Julkisuudessa paljon tilaa saavat kriittiset äänet kompastuvat monimutkaisiin kysymyksiin korrelaatiosta, syy-seuraussuhteista ja valikoitumisesta: Johtuuko hidas taloudellinen kasvu kehitysavusta? Vai onko niin, että kehitysavun piiriin on valikoitunut maita, joissa talouskasvun edellytykset ovat huonommat kuin muissa? Ja lopulta, olisivatko nämä taloudet kasvaneet vielä hitaammin, jos ne olisivat jääneet ilman apua?

Ongelma piilee siinä, että elävässä elämässä me emme pysty luomaan maiden välille täydellisiä koeasetelmia, joiden avulla voisimme mitata sitä, mitä olisi tapahtunut, jos kehitysapua ei olisi annettu tai sitä olisi annettu eri muodossa. Nämä vaikeat kysymykset aiheuttavat teemaan perehtyneille tutkijoillekin harmaita hiuksia.

Taloustieteilijät ovat kuitenkin kehitelleet menetelmiä, joilla asiaa voidaan tarkastella. Viimeaikainen tutkimustieto viittaa siihen, että kehitysavulla on ollut positiivisempi vaikutus kehitykseen ja talouskasvuun kuin mitä aikaisempina vuosikymmeninä tehty tutkimus antaa ymmärtää.

Samalla Suomen antama kehitysapu tippuu leikkauksien jälkeen keskimäärin 0,39 prosenttiin bruttokansantulosta julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2015-2018. Niin alhainen taso ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen. Leikkausten vuoksi useita jo aloitettuja hankkeita on jouduttu jättämään kesken, ja Suomen antama budjettituki on lakkautettu kokonaan.

2000-luvulla yleistynyttä budjettitukea on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin muita avun muotoja. Niinpä on ajankohtaista kysyä, voiko yleisen budjettituen vaikuttavuutta ylipäänsä mitata.

Yleinen budjettituki on kehitysapua, joka maksetaan suoraan avunsaajamaan valtion kassaan. Sieltä vastaanottajamaan hallitus käyttää rahat budjetin osana omien mieltymystensä mukaan. Noin kymmenesosa kaikesta teollisuusmaiden antamasta kehitysavusta on budjettitukea.

Budjettituki on tehokkuuden mittaamisen näkökulmasta kieltämättä ongelmallinen. Se on kaikkea muuta kuin läpinäkyvä, sillä on erinomaisen hankalaa osoittaa, että jokin asia avunsaajamaassa on tapahtunut juuri budjettituen ansiosta. Tämä aiheuttaa tervettäkin epäilyä varojen väärinkäytöstä.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että budjettituen vaikutusten arvioiminen olisi mahdotonta.

Väitöskirjassani tutkin sitä, minkälaisia vaikutuksia budjettituella on ollut vastaanottavan maan talouskehitykselle ja valtionhallinnon rahankäytölle. Yksi keino, jota käytän syy-seuraussuhteiden selvittämiseksi ja valikoitumisen harhan poistamiseksi, on koeasetelman imitoiminen rakentamalla synteettinen kontrolliryhmä. Sen sijaan, että esimerkiksi Tansaniaa verrattaisiin suoraan johonkin toiseen maahan, verrokkimaista rakennetaan menetelmän avulla synteettinen Tansania, jonka kehitys jäljittelee Tansanian kehitystä ennen budjettitukea.

Vaikuttaa siltä, että budjettituki on edelleen toimiva rahoituksen muoto – yksi niistä.

Alun perin avunantajamaat ottivat budjettituen käyttöön vuosituhannen vaihteessa vastauksena silloisten apumuotojen ongelmiin. Siihen aikaan yksi yleisimmistä apumuodoista oli projektituki, mutta se nähtiin ongelmallisena: monet samanaikaiset projektit loivat tehottomuutta. Ulkopuolisen projektirahoituksen loputtua työtä ei välttämättä ollut jatkamassa kukaan.

Ulkopuolisen projektirahoituksen loputtua työtä ei välttämättä ollut jatkamassa kukaan.

Aina viime vuoteen asti Suomi pyrki lisäämään budjettituen osuutta projektien ohella, mutta nykyisen hallituksen budjettileikkausten jälkeen koko budjettituki on lakkautettu Suomen osalta. Vaikka kehitysapumäärärahojen pienetessä budjettituen antamista on vähennetty monessa muussakin maassa, niin esimerkiksi Euroopan unionin kehitysavusta yhä neljäsosa annetaan budjettitukena.

Tutkimukseni tulosten mukaan kehitysavun jakoperusteissa on tapahtunut selvä muutos vuosituhannen vaihteesta lähtien, jolloin budjettituki otettiin käyttöön. Nykyisin jakoperusteissa korostuvat aiempaa enemmän saajamaan tarpeet – ja toisaalta aiempaa vähemmän avunantajamaan omat kaupalliset intressit. Verrattuna muihin kehitysavun muotoihin yleistä budjettitukea saavat maat ovat keskimäärin köyhempiä ja velkaantuneempia.

Ne maat, jotka saavat budjettitukea, käyttävät keskimääräistä suuremman osan budjettinsa varoista terveydenhuoltoon ja koulutukseen kuin maat, jotka saavat kehitysapua muussa muodossa. Tukea on siis käytetty keskimäärin juuri köyhyyttä alentavien sektorien rahoitukseen – avunantajamaiden toiveiden mukaisesti.

Niissä maissa, joissa terveysmenot ovat kasvaneet budjettituen seurauksena, vastasyntyneiden kuolleisuus on laskenut selkeästi enemmän kuin muunlaista apua saaneissa maissa. Kyseinen indikaattori osoittaa sen, että terveydenhuoltoon osoitetulla lisärahalla, jonka budjettituki tekee mahdolliseksi, on ainakin osittain tehty oikeita asioita.

YK:n jäsenmaat sitoutuivat vuosi sitten kestävän kehityksen tavoitteisiin seuraaviksi viideksitoista vuodeksi. Kehityksen tulevaisuudelle on tärkeää, että avunantajamaat eivät suunnittele kehitystä omista poteroistaan käsin. Avun on perustuttava avunsaajamaan tarpeisiin. Sen vuoksi suunnitteluvastuun on oltava vahvasti juuri avun vastaanottajalla. Jotta uudistukset voivat mennä läpi, paikallisten on sitouduttava niiden läpiviemiseen ja hallinnon on oltava hyvää.

Avun on perustuttava avunsaajamaan tarpeisiin.

Tähän pulmaan budjettituen kaltainen rahoitus vaikuttaisi tutkimukseni tulosten valossa soveltuvan kohtuullisen hyvin. Suomen olisi hyvä harkita uudelleen budjettituen lakkauttamispäätöstä, vaikka toki valikoiden tarkkaan ne kohteet, joissa suora budjettirahoitus on paras vaihtoehto.

Resurssien pienetessä tarve analyyttiselle ja hyvin viestitylle tutkimustiedolle siitä, kuinka apu toimii, on suurempi kuin koskaan. Toistaiseksi keskittyminen kehitysavun määrään on vienyt päähuomion siltä, että olisi keskitytty seuraamaan sitä, mitä avulla todella voitaisiin saada aikaan. Vaikka pienimmilläkin määrillä.

Rahan Kankkulan kaivoon heittäminen ei liene kenenkään tavoitteena. Niinpä olisi tärkeää, että Suomessa tuettaisiin kehitysrahoituksen tehokkuutta tarkastelevaa analyyttista tutkimusta. Meidän on myös löydettävä keinoja, joiden avulla voimme lisätä vuoropuhelua tutkijoiden ja päättäjien välillä.

 
 

Kaisa Alavuotunki

Kauppatieteiden tohtori, apurahatutkija - Aalto yliopisto
 

Kommentit (1 kpl)

  • Mac Ramsay - 07.01.2017 | 12:39 -

    kannattaisi lukea minun lirjoitus
    macram.simplesite.com

     

    Samaa mieltä?

    0
    0

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.