Julkinen koulutuspuhe on vaihtoehdotonta

08.10.2015 - Lukuaika 3 minuuttia
- Suomalainen yhteiskunta
Minna Hauhia - KT, koulutusvastaava - Sastamalan koulutuskuntayhtymä, Aikuiskoulutus

Koulutuksesta puhutaan julkisessa keskustelussa talouden termein ja näkökulmin, mutta se ei ole vain tämän hetken ilmiö. Neutraaliltakin näyttävä uutispuhe välittää tiettyjä arvoja.

Koulutusta on hallituksen linjausten myötä tarkasteltu viime aikoina julkisessa keskustelussa ensisijaisesti taloudellisena kysymyksenä ja talouden näkökulmasta. Säästötavoitteet ja koulutusleikkaukset ovat olleet keskeistä sanastoa tiedotusvälineiden välittämissä koulutusuutisoinneissa.

Vaalihumussa keväällä 2015 annetut lupaukset siitä, että koulutuksesta ei enää leikata, ovat osoittautuneet paikkansa pitämättömiksi. Yli 850 miljoonan euron koulutusleikkaukset aiheuttavat hämmennystä opetus- ja kasvatusalalla varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin.

Taloudellisen ahdingon vakavuuden ja leikkausten välttämättömyyden todistelu ovat jättäneet varjoonsa kysymykset koulutusta ohjaavista arvoista. Uutispuheessa koulutuksen tilanne näyttäytyy lohduttomana. Sanastot ja sanomisen tavat, joilla päättäjät koulutuksesta puhuvat, ovat täynnä numeroita, huolta ja uhkaa.

Sosiaalinen todellisuus rakentuu vuorovaikutuksessa, jossa kieli luo merkityksiä. Ei ole siis merkityksetöntä, miten asioista kerrotaan tai millaisilla sanastoilla asioita ja ilmiöitä kuvataan. Neutraalilta näyttävä uutispuhe voi olla sidoksissa tiettyihin arvoihin ja ideologioihin. Uutispuheen vaihtoehdottomuus saattaa tukahduttaa muunlaiset tavat ymmärtää asioita ja ilmiöitä, jolloin vallitseva tilanne alkaa näyttää ainoalta mahdolliselta.

Luonnollisiksi muuttuvat sanastot siirtyvät käytäntöön lainsäädäntöä myöten.

Vaihtoehdottomuuspuhe on sikäli vaarallista, että se alkaa kahlita ajatteluamme ja toimintaamme. Luonnollisiksi muuttuvat sanastot siirtyvät käytäntöön lainsäädäntöä myöten. Meneillään olevassa julkisessa koulutuspuheessa talouden näkökulma näyttäytyy ensisijaiseksi tavaksi tarkastella koulutusta, sen tehtävää ja tavoitteita. Talouskieli tarjoaa sanaston, jolla koulutuksesta tulee puhua.

Talousdiskurssin hallitsevuus koulutuskeskustelussa ei ole vain tämän hetken ilmiö. Tämä kävi ilmi väitöstutkimuksessani, jossa tarkastelin sitä, miten korkeakoulutuksesta kirjoitetaan maakunnallisessa sanomalehdessä. Tutkimusaineistoni muodostivat Aamulehdessä keväällä 2007 julkaistut lukukausimaksuja koskevat uutiset ja kirjoitukset. Uutisaineiston analyysissa nousi esiin vahva ja hallitseva talousdiskurssi eli tapa merkityksellistää korkeakoulutusta yksiselitteisesti talouselämän näkökulmasta. Talousdiskurssi asemoi koulutuksen osaksi markkinoita. Koulutuksesta puhuttiin uutisissa tuotteena ja kaupankäynnin kohteena.

Talousdiskurssi asemoi koulutuksen osaksi markkinoita.

Sanomalehden julkisessa tilassa äänen saivat elinkeinoelämän tavoitteita myötäilevät ja talousdiskurssin hallitsevat asiantuntijat. Talouselämä näyttäytyi toimijana, joka ohjailee korkeakoulutusta ja jonka lainalaisuuksiin on koulutuksen kentällä vain sopeuduttava. Asia kiteytyy lehteen poimitussa Helsingin yliopiston silloisen rehtorin Ilkka Niiniluodon kommentissa: ”Kansainvälisillä koulutusmessuilla taitaa olla niin, että uskottavalla tuotteella pitää olla uskottava hinta.”

Vaikka kyse oli varsin merkittävistä koulutuspoliittisista ratkaisuista, koulutuksen kentän ääni oli varsin vaimea. Tai ainakaan julkiseen uutispuheeseen ei noussut kuin hallituksen päätöksiä myötäilevä uusliberalistisen kehityskulun kannattaja. Lehden mielipidesivuilla nousivat esiin kysymykset maksullisuuden vaikutuksista yliopistojen rooliin palveluntuottajana ja opiskelijan asemasta maksavana asiakkaana.

Uutispuheessa toistuvat ilmaisut, kuten tuote, vientituote, hinnoittelu, markkinointisuunnitelma, koulutusvienti, koulutusmarkkinat ja kilpailukyky, kiinnittyvät uusliberalistiseen arvomaailmaan, joka on tiukentanut otettaan suomalaisesta koulutuksesta 1980-luvulta lähtien. Koulutukseen aikaisemmin liitetyt arvot, kuten tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet, ovat jääneet taka-alalle.

Nykytilanteessa todistellaan päättäjien ja asiantuntijoiden äänenpainoin taloudellisen tilanteen vakavuutta. Tuntuu siltä, että tällaisessa puheilmastossa kysymykset kasvatusta ja koulutusta ohjaavista arvoista tai opiskelijan asemasta eivät ole sallittuja. Miten turvataan laadukas opetus, hyvät oppimistulokset ja tasa-arvo? Säästökuurin rinnalle asetettu tavoite siitä, että Suomen tulisi olla koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa, tuntuu vähintäänkin ristiriitaiselta.

Toivottavaa olisi, että julkisessa koulutuspuheessa erilaiset diskurssit saisivat tilaa ja asioita käsiteltäisiin myös opiskelijoiden ja koulutuksen kentällä toimivien todellisuudesta käsin.

Viimeaikainen kehitys tosin näyttää siltä, että koulutuksen kentällä on vihdoin aktivoiduttu koulutusleikkausten aiheuttaman huolen ja pettymyksen myötä. On alettu vaatia myös koulutukseen ja sen tavoitteisiin liittyvää arvokeskustelua.

Julkisuuteen alkaa nousta myös vaihtoehtoisia diskursseja, jotka mahdollistavat uudenlaisten näkökulmien hahmottamisen. Voimistuvat tasa-arvo- ja sivistysdiskurssit haastavat markkinahenkisen koulutuspuheen. Oppimisen tukemiseen ja opettajan työn arvostukseen kiinnittyvä laatudiskurssi on myös selkeästi lisääntynyt sekä koulutuksen kentän että opposition puheenvuoroissa.

 
 

Minna Hauhia

KT, koulutusvastaava - Sastamalan koulutuskuntayhtymä, Aikuiskoulutus
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.