Ihmiset ja tavarat liikkeellä

31.03.2016 - Lukuaika 3 minuuttia
- Maailmanpolitiikka Suomalainen yhteiskunta
Ulla Ijäs - FT, tutkijatohtori - Helsingin yliopisto

Pakolaisten omistamat esineet herättävät monenlaista mielenkiintoa. Saatamme heijastaa nykyisiin pakolaisiin mielikuvia toisen maailmansodan aikaisesta pakolaisuudesta, jolloin ihmiset ylipäätään omistivat vähemmän tavaroita eivätkä juurikaan elektroniikkaa. Mukana kulkeviin tavaroihin liittyy muistoja menneestä ja toiveita tulevasta.

Pakolaisten mukanaan tuomat esineet herättävät paljon mielenkiintoa. Mitä ihmiset ottavat mukaansa? Miten meidän vastaanottavana yhteiskuntana pitäisi suhtautua näihin esineisiin, joiden käyttötarkoitus voi olla meille vieras?

Esineet eivät ole vain tavaroita, vaan niihin kytkeytyy laaja tunteiden kirjo.

Tammikuussa Tanskan hallitus ilmoitti alkavansa takavarikoida maahan saapuvien pakolaisten omaisuutta ja käteistä. YK arvioi päätöksen lisäävän muukalaisvihaa ja pelkoa. Keskustelu paljastaa, että esineet eivät ole vain tavaroita, vaan niihin kytkeytyy laaja tunteiden kirjo.

Saatamme heijastaa nykyisiin turvapaikanhakijoihin mielikuvia, jotka ovat muodostuneet esimerkiksi toisen maailmansodan aikaisen pakolaisuuden myötä. Tuolloin ihmiset omistivat paljon vähemmän tavaroita eivätkä juurikaan elektroniikkaa tai muita teknisiä esineitä, jotka nykyisten pakolaisten käsissä tuntuvat herättävän eniten mielipiteitä. Kuitenkin monet vaalivat muistoja siitä, kuinka isoäiti pelasti evakkokuormaan gramofonin tai radion, jotka olivat sen ajan teknologisia innovaatioita.

Muutama vuosi sitten yhdysvaltalaislehti New York Times julkaisi kuvareportaasin maahanmuuttajien tavaroista. Osa on ottanut mukaansa työhönsä liittyviä esineitä, osa koruja tai pieniä kulttuuristaan kertovia muistoesineitä. Reportaasi on katsottavissa täältä.

Esineiden suhde identiteettiin on kiinnostanut myös sosiologeja ja enenevässä määrin historiantutkijoita. Pierre Bourdieun teoria habituksesta ja erottautumisesta on innoittanut yhä uusia tutkijasukupolvia. Habitus on sosiaalisessa kanssakäymisessä tiedostamattomasti rakentuva ajallisesti ja paikallisesti muuttuva toiminta- ja ajatusmalli. Erottautuminen on tärkeä keino habituksen luomisessa. Toisin sanoen eri yhteiskuntaryhmät haluavat luoda ryhmän yhteenkuuluvaisuutta erottautumalla muista ryhmistä.

Maahanmuuttajien ja tavaroiden väliseen suhteeseen on tarttunut esimerkiksi Britannian italialaista yhteisöä tutkinut sosiologi Anne-Marie Fortier tutkimuksessaan Migrant Belongings. Memory, Space, Identity (2000). Ihmisten ja tavaroiden liikkumista on tutkittu myös projektissa People and Things on the Move: Migration and Material Culture (Neubauer Collegium for Culture and Society).

Olen aloittelemassa tutkimusta Kauppiaat liikkeessä. Saksalaiset maahanmuuttajina, maastamuuttajina ja kuluttajina 1700- ja 1800-luvun pohjoisen Itämeren kaupungeissa. Tutkimukseni toteutan Tampereen yliopiston tutkimusprojektissa Siirtolaisuus, työvoiman liikkuvuus ja multietniset kaupungit 1500-luvulta nykypäivään.

Tulen tutkimaan pohjoisen Itämeren alueella 1700- ja 1800-luvuilla liikkuneita saksalaisia kauppiaita ja heidän materiaalista kulttuuriaan. Tutkimuksessani ei siis ole kyse kaikkein heikoimmassa asemassa olevien maahanmuuttajien kuluttamisesta.

On muutenkin tärkeää erottaa sotien ja muiden katastrofien aiheuttama pakolaisuus ja vapaaehtoisuuteen perustuva maahanmuutto. Kun kuluttamista ja maahanmuuttoa tutkitaan historiallisessa perspektiivissä, on vaikea päästä käsiksi kaikkein köyhimpien materiaaliseen historiaan. Köyhimmillä ei välttämättä ollut mukanaan kuin päällään olevat vaatteet tai heidän omaisuuttaan ei ole kirjattu ylös, kun he ovat saapuneet maahan.

Suomessa on herätty vasta viime aikoina maahanmuuttoa koskeviin tutkimuskysymyksiin. Siirtolaistutkimuksessa Suomessa on perinteisesti tutkittu niitä, jotka lähtivät esimerkiksi Amerikkaan, mutta vähemmän tutkimuksellista mielenkiintoa ovat herättäneet tänne tulleet.

Jokseenkin paljon on kirjoitettu emigranteista eli maastamuuttajista. Tämä termi korostaa mielestäni lähtömaata. On lähdetty, jätetty entinen kotimaa taakse. Sen sijaan tulijoiden tai vastaanottavan maan näkökulma on jäänyt vähemmälle. Lisäksi yhteiskunnallisessa keskustelussa on koko Suomen itsenäisyyden ajan haluttu korostaa kansallista yhtenäisyyttä.

Tavarat kertovat ihmisyydestä jotain perustavanlaatuista.

Kuten sanottu, emme voi rinnastaa tämän hetken pakolaisia 1700-luvun maahanmuuttajiin. Yhteiskunnat ovat erilaiset, syyt lähteä ovat erilaiset ja lähtömaatkin ovat toiset. Jotain yhteistä kuitenkin on tavaroissa, joita ihmiset kantavat mukanaan. Ne kertovat ihmisyydestä jotain perustavanlaatuista.

Tavaroihin myös liittyy muistoja, puhummehan usein muistoesineistä, joten tutkimalla maahanmuuttajien materiaalista kulttuuria voimme saada kurkistuksen menneisyyden maahanmuuttajien elämästä.

Yrittäjille, jotka muuttavat toiseen maahan, tavaroilla voi olla merkitystä myös heidän ammatillisen identiteettinsä kannalta. Kuten New York Timesin kuvareportaasista kävi ilmi, moni oli ottanut mukaansa ammattiinsa viittaavaa esineistöä, kuten balettitossut tai metronomin. Ne kertovat muuttajan ammatillisista haaveista, jotka voivat auttaa kotoutumisessa.

 
 

Ulla Ijäs

FT, tutkijatohtori - Helsingin yliopisto
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.