Euroviisujen politisoituminen ei ole vain pettyneen Venäjän katkeraa tilitystä

24.05.2016 - Lukuaika 3 minuuttia
- Kulttuuri ja viihde Maailmanpolitiikka
Pia Koivunen - Tutkijatohtori - Tutkijakollegium, Tampereen yliopisto

Venäjä lähti kevään Euroviisuihin kovin odotuksin ja taloudellisin panostuksin. Laulaja Sergei Lazarovin tähdittämä, näyttävä lavashow olikin ennakkosuosikki monella veikkauslistalla. Kolmannen sijan jälkeen Venäjällä on selitetty viisutappiota Euroviisujen politisoitumisella.

Venäjän mediassa tappion keskeiseksi syyksi on nostettu politiikan sotkeminen Euroviisuihin. Poliittisuudesta on syytetty niin Ukrainan viisukappaletta kuin maiden asiantuntijaraatejakin, jotka Venäjän mukaan veivät siltä voiton. Jos pelkät yleisöäänet olisi huomioitu, Venäjän Lazarov olisi voittanut.

Venäjän parlamentin ylähuoneen puolustus- ja turvallisuuskomitean varapuheenjohtaja Frants Klintsevitsh syytti Argumenty i fakty -lehdessä Ukrainan viisua poliittiseksi ja arveli Venäjän boikotoivan ensi vuoden kilpailua, jos se järjestetään Kiovassa.

Parlamentin ylähuoneen kansainvälisten asioiden puheenjohtaja Konstantin Kosatšev puolestaan sanoi, että ”musiikki hävisi, sillä voitto ei selvästikään mennyt parhaalle kappaleelle ja laulukilpailu hävisi, koska politiikka ajoi reilun kilpailun ohi”.

Varapääministeri Dmitri Rogozin puolestaan ilmaisi pettymyksensä Twitterissä ehdottamalla maan seuraavaksi edustajaksi pietarilaisen ska-yhtye Leningradin keulahahmoa Sergei Šnurovia, joka on tunnettu alatyylisistä sanoituksistaan.

Venäjän viisupettymys on ymmärrettävää, sillä myös muualla Euroopassa media on korostanut voittokappaleen ”1944” poliittisuutta.

Venäjän viisupettymys on ymmärrettävää, sillä myös muualla Euroopassa media on korostanut nimenomaan voittokappaleen ”1944” poliittisuutta. Kappale kertoo Krimin tataarien pakkosiirroista toisen maailmansodan lopulla. Se on muistuttanut Eurooppaa Ukrainan ja Venäjän välisestä, edelleen ratkaisemattomasta konfliktista ja inspiroinut useita artikkeleita Krimin historiasta, tataarivähemmistöstä ja niemimaan parin vuoden takaisesta valtauksesta. Tätä Venäjällä varmasti ennakoitiin jo ennen kilpailua, kun Euroopan yleisradiounionia (EBU) vaadittiin hylkäämään kappale poliittisena.

Venäjän vallanpitäjien voimakas reaktio Ukrainan viisuvoittoon on erityisen kiinnostava historiapolitiikan näkökulmasta. Artisti Jamalan eli Susana Džamaladinovan sanoittama ja säveltämä ”1944” nostaa laulajan perhehistorian kautta esiin neuvostoaikana vaietun aiheen ja haastaa venäläistä nykytulkintaa Krimin menneisyydestä. Venäjän mukaan Krimi joutui vahingossa osaksi Ukrainaa Hruštševin lahjoitettua sen silloiselle Ukrainan neuvostotasavallalle vuonna 1954. Vuonna 2014 ”virhe” korjattiin, kun Krimi liitettiin osaksi Venäjää kansainvälisessä mediassa kyseenalaisena pidetyn kansanäänestyksen jälkeen.

Ennen Ukrainan edustuskappaletta keskustelu Krimistä oli ehtinyt jo laantua kansainvälisessä mediassa. Venäjälle kiusallista ei ole pelkästään tämän kevään muutaman päivän kestävä voitonhuuma ja Ukrainalle osoitettu sympatia. Ensi vuonna, jos Kiova päättää isännöidä viisut, ukrainalaiset saavat jälleen globaalia medianäkyvyyttä omille tulkinnoilleen Krimin, Ukrainan ja Venäjän yhteisestä historiasta.

Keskeinen vallankäyttäjä poliittisuuden määrittelyssä on Euroopan yleisradiounioni.

Venäjän ja Ukrainan välisen viisuväännön keskellä on jäänyt sangen vähälle huomiolle yksi keskeinen ulottuvuus laulukilpailun politisoitumisessa: Euroopan yleisradiounioni (EBU). Euroviisujen säännöt kieltävät poliittiset agendat edustuskappaleissa, mutta raja poliittisuuden suhteen on häilyvä. Keskeinen vallankäyttäjä poliittisuuden määrittelyssä on EBU, joka ratkaisi Ukrainan osallistumisen kilpailuun tulkitsemalla ”1944”-kappaleen epäpoliittiseksi. EBU on osoittanut tukeaan Ukrainalle myös kilpailun jälkeen. Euroviisujen johtaja, norjalainen Jon Ola Sand on todennut EBU:n toivovan, että ensi vuoden kilpailu pidetään Ukrainassa ja on luvannut isännöintitukea maalle, jolla ei viime vuonna ollut varaa edes osallistua Euroviisuihin.

Euroviisuissa on toki politikoitu ennenkin, esimerkiksi nostamalla esiin ja puolustamalla seksuaalivähemmistöjä. Kannanotto kahden maan väliseen käynnissä olevaan konfliktiin voi kuitenkin olla askel erilaiseen politisoitumiseen. Tulevat viisut näyttävät, onko laulukilpailusta tulossa aiempaa vakavahenkisempi kulttuurien ja maiden taistelutanner vai säilyykö se Euroopan monikulttuurisena ja moniarvoisena kevätkarnevaalina.

 
 

Pia Koivunen

Tutkijatohtori - Tutkijakollegium, Tampereen yliopisto
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.