Elämää valvontakulttuurissa

19.11.2015 - Lukuaika 3 minuuttia
- Mediat ja teknologia
Liisa Mäkinen - VTM, apurahatutkija, Helsingin yliopisto - Vieraileva tutkija, Australian National University

Aiemmin tänä syksynä mediassa kerrottiin kansanedustaja Ilkka Kanervan epäilevän, että hänen matkapuhelintaan kuuntelee vieraan vallan tiedustelupalvelu. Vastaavat luvattomaan tarkkailuun liittyvät uutiset arkipäiväistyvät, ja uudenlaiset valvonnan muodot, kuten itsen valvonta, nostavat päätään.

Valvontatutkimuksen yhtenä tärkeimpänä oppi-isänä pidetään tutkija David Lyonia. Vuonna 2001 ilmestyneessä kirjassaan Surveillance Society hän määrittelee valvonnan henkilökohtaisten tietojen keräämiseksi ja prosessoimiseksi, minkä tarkoituksena on vaikuttaminen tai hallinta. Määritelmä kuvaa valvontaa ylhäältä alaspäin suuntautuvana kontrollitoimena. Tällaista on esimerkiksi poliisin kansalaisia tarkkaileva valvonta.

Teknologian, erityisesti kameroiden, kehityksen ja uudenlaisten sovellusten myötä valvonta on monipuolistunut. 2010-luvulla kaikenlainen monitorointi on yhä tiukemmin osa ihmisten normaaleja arkipäiväisiä rutiineja. Joillekin valvonta voi olla jopa harrastus. Esimerkiksi älypuhelinsovellukset ovat mahdollistaneet aiempaa tehokkaamman itsemonitoroinnin.

Sovellusten käyttäjiä houkutellaan pelillistämällä tiedonkeruuta.

Lukuisten sovellusten avulla tietoa voi kerätä yksityiskohtaisesti vaikkapa omista urheilusuorituksista, painosta tai terveyteen liittyvistä asioista. Monet itseen kohdistuvista valvontasovelluksista houkuttelevat käyttäjiä pelillistämällä tiedonkeruuta, esimerkiksi mahdollistamalla kilpailun itseä vastaan.

 

Itsemonitoroinnin lisäksi muiden tarkkailu ja tiedon levittäminen on entistä tehokkaampaa. Kun suurella osalla ihmisistä on taskussaan puhelin, jossa on kamera ja internetyhteys, valvonta ei ole enää ainoastaan poliisin, vartijoiden tai valvontakameroiden tehtävä, vaan kuka tahansa voi toimia valvojan roolissa.

Amatööripaparazzit lataavat nettiin videoita mitä moninaisimmista asioista, kuten epäillyistä myymälävarkaista tai liikennerikkomuksista. Näiden videoiden kantava teema on paljastaa, kun joku tekee jotain rikollista, kiellettyä tai normista poikkeavaa julkisella paikalla. Myös viranomaiset hyödyntävät tavallisia kansalaisia monitorointitehtävissä, ja erilaiset ”If you see something, say something” -kampanjat ovat yleistyneet monissa maissa.

Monitoroinnilta ei niinkään pyritä välttymään, vaan se halutaan ottaa omaksi.

Ihmiset myös antavat tietoa itsestään julkisuuteen aivan eri mittakaavassa kuin aiemmin. Julkaisemme kuvia Facebookissa ja Instagramissa sieniretkiltämme ja ulkomaanmatkoiltamme. Kuvien yhteydessä ilmoitamme sijaintimme ja kenen kanssa olemme. Monitoroinnilta ei niinkään pyritä välttymään, vaan se halutaan ottaa omaksi: kertoa kaikille kuka olen, missä olen, mitä teen ja kenen kanssa.

Ylläolevat ovat esimerkkejä valvonnan arkipäiväistymisestä, jonka seurauksena David Lyon päivitti valvonnan määritelmäänsä vuonna 2014 todeten, että valvonnasta on tullut jokapäiväinen sosiaalinen kokemus ja leikkisä osa sosiaalisia suhteita: valvonnasta on tullut olennainen osa kulttuuriamme.

Valvonnan tutkimus hakee suuntaansa tässä muuttuneessa tilanteessa. Vaikka valvonta käsitetään aiempaa laajemmin, tiedetään yksittäisten ihmisten valvontakäytännöistä edelleen yllättävän vähän.

Hiljattain tekemässäni haastattelututkimuksessa selvitin kotien ja kesäasuntojen valvontakamerajärjestelmien käyttötapoja ja asukkaiden asenteita järjestelmiä kohtaan Suomessa. Lopputuloksena totesin, että vaikka järjestelmiä asennetaan turvallisuuslähtökohdista, niitä käytetään kontrolliin ja huolenpitoon linkittyvän katsomisen lisäksi usein myös viihtymiseen ja kommunikoimiseen.

Asukkaat käyttivät järjestelmiä innovatiivisilla tavoilla, joista osa ei liittynyt lainkaan valvontaan. Tällaisia käyttötapoja olivat esimerkiksi sään ja lumitilanteen tarkistaminen, pihalla olevien eläinten (oravat, minkit ym.) sekä kotieläinten katseleminen ja perheenjäsenten tarkkailu erilaisissa puuhissa (esimerkiksi pilkkomassa puita, kastelemassa kukkia). Kameroita hyödynnettiin myös itkuhälyttimen korvikkeena ja koululaisten kotiintuloajan varmistamiseen.

Silti käyttäjien suhtautuminen järjestelmiin ei ollut pelkästään positiivista, vaan esimerkiksi tietoturva ja yksityisyyden kysymykset mietityttivät monia.

Tutkimukseni tulokset resonoivat sen kanssa, kuinka valvontaan yleisesti tunnutaan suhtautuvan. Valvonnasta voi olla monissa tilanteissa välitöntä hyötyä yksittäiselle ihmiselle ja mahdolliset haitat voivat tuntua abstrakteilta ja kaukaisilta.

Ehkä osittain siksi, että valvontaa on vaikea välttää, monet suhtautuvat siihen jopa välinpitämättömästi. Esimerkiksi älypuhelinten sovellusviidakossa oman yksityisyyden hallinnoinnista on tullut todella vaikeaa. Helpointa käyttäjälle on suostua kaikkeen: antaa sovelluksille lupa kuunnella, seurata, tallettaa. Kun käyttöehdoista ei voi neuvotella, yksityisyydestään tarkalle ainoa vaihtoehto on olla käyttämättä palvelua kokonaan.

 
 

Liisa Mäkinen

VTM, apurahatutkija, Helsingin yliopisto - Vieraileva tutkija, Australian National University
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.