Bilettäminen on sosiaalisuuden janoa

14.10.2014 - Lukuaika 4 minuuttia
- Kulttuuri ja viihde
Antti Maunu - VTM (väit.) - Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto

Biletystä pidetään usein yhteiskunnalle ja politiikalle tarpeettomana sivuseikkana. Tosiasiassa se on tärkeä sosiaalinen rituaali. Se kuvaa ilmaisuvoimaisesti, millaisia sosiaalisia tapoja ja ihanteita nuoret suomalaisaikuiset elämäänsä haluavat. Yöstä ei haeta pelkkää juopumusta tai seksisuhteita, vaan ihmiset etsivät yhteisöjä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, joita päiväelämä yksilökeskeisine instituutioineen ei pysty tarjoamaan.

Olen tehnyt väitöskirjan nuorten suomalaisaikuisten biletyksestä. Vietin sata tuntia kolmessatoista yökerhossa ja kirjoitin näkemästäni 350 sivua muistiinpanoja. Lisäksi haastattelin lähes 200 bilettäjää yökerhojen ulkopuolelta ja sain heiltä yli 300 päiväkirjakertomusta, joissa he kertovat omin sanoin omista bileilloistaan.

Miksi ihmeessä, kysyy moni. Eikö ole selvää, että känniä ja seksiähän yökerhoista haetaan? Miksi pitää tuhlata yhteiskunnan rahoja tällaiseen? Eikö rahat pitäisi käyttää oikeiden ongelmien ratkaisemiseen: kestävyysvaje, huoltosuhde, työurat ja niin edelleen.

Biletyksen pinnan alla piilee kuitenkin suuri syvyys. Biletys kertoo paljosta muustakin kuin kännistä ja seksistä. Se kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista, sen ihmisistä ja muutoksista. Se kertoo jopa jotain uutta ja tärkeää yhteiskunnan rahoista ja niiden käyttämisestä.

Ensinnäkin tutkimukseni osoittaa kännin ja seksin myytin paikkansapitämättömäksi. Tosiasiassa nuorten suomalaisaikuisten biletys on varsin kilttiä ja hallittua, ja se tapahtuu ensi sijassa tuttujen kaveriporukoiden kanssa. Biletys ja yhdessä juominen ovat sosiaalisuuden janoa ‒ paljon puhuttua yhteisöllisyyttä käytännössä. Niihin liittyvät vaarat ja riskit hyväksytään, koska yhdessäoloa arvostetaan niin paljon. Ei haittaa, vaikka rahat menevät tai vyötärönympärys kasvaa, jos on yhdessä hauskaa.

Toiseksi tutkimukseni osoittaa, että biletykseen ladattuja sosiaalisia odotuksia ruokkivat muilla elämänalueilla heikoiksi jäävät yhteenkuuluvuuden kokemukset. Olemme yhdessä yöllä, koska emme päivällä pysty, ehdi, osaa tai aina edes uskalla. Toisin sanoen 2000-luvun suomalainen elämäntapa ei tarjoa vapaalle yhdessäololle ja sen opettelulle juuri muita instituutioita kuin baarit ja juomistilanteet.

Yksilöllisyys ylipäätään näyttää saavuttaneen lakipisteensä suomalaisessa elämäntavassa. Individualismi on tuonut paljon hyvää suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. 2000-luvun nuorille aikuisille yksilölliset valinnat ja identiteetin rakentaminen ovat kuitenkin arkisia pakkoja, jokapäiväistä ruisleipää, jonka kulttuurinen uutuudenviehätys on karissut. Me emme kaipaa enää enempää yksilöllisyyttä tai yksilönvapauksia, vaan yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä. Tämä asettaa uuteen valoon esimerkiksi monet sosiaali-, terveys- ja koulutuspoliittiset linjaukset, jotka yhä kohdistavat katseensa yksilöihin ja yksilönvapauksiin, vaikka saisivat aikaan enemmän, jos keskittyisivät vahvistamaan ihmisten sosiaalisia kokemuksia ja valmiuksia.

Tässä mukaan astuvat myös yhteiskunnan rahat. Alkoholihaittojen ja alkoholiin liittyvien tulonmenetysten kustannukset Suomessa vuositasolla ovat varovaisissa arvioissa 3-4 miljardia euroa ja rohkeammissa jopa yli 10 miljardia. Päihdehaittojen vähentämisestä ollaan yhtä mieltä, mutta toimivista keinoista riidellään päivittäin esimerkiksi lehtien palstoilla. Tähän keskusteluun tutkimukseni avaa uuden näkökulman. Jos haluamme vähentää päihdehaittoja, tehokas keino on tarjota ihmisille tilaisuuksia sosiaalisuuteen ja yhdessäoloon muutenkin kuin alkoholin äärellä. Olennaista on vaikuttaa juomisen näkymättömiin syihin eikä vain kontrolloida sen näkyviä seurauksia.

Alkoholiongelmien lisäksi myös muut, uudemmat kansantautimme kuten mielenterveysongelmat ja työuupumus ovat paljolti seurausta toimimattomista sosiaalisista suhteista. Huonot yhteisöt ja erityisesti yhteisöjen puuttuminen altistavat sairastumiselle. Tiedetään myös, että työn tuottavuus lisääntyy ja työurat pitenevät tehokkaasti työn viihtyvyyttä lisäämällä. Siksi tarvitsemme hyviä työporukoita ja riittäviä sosiaalisia valmiuksia toimia niissä. Ja niin edelleen.

Suuri osa 2010-luvun vakavimmista yhteiskunnallisista ongelmista on ratkaistavissa parantamalla ihmisten valmiuksia elää ja toimia yhdessä. Tämä kuitenkin edellyttää, että yhteiskunnassa on tähän tarkoitukseen muitakin instituutioita kuin baarit ja juominen.

Biletystutkimukseni tulokset ja johtopäätökset kulkeutuvat varsin kauas itse yökerhoista sekä niiden oletetusta känni- ja seksiorientaatiosta. Tätä on yhteiskuntatieteellinen tutkimus. Sen tehtävä on etsiä tuttuihin ja tunnettuihin ilmiöihin uusia näkökulmia, joiden kautta ne saattavat näyttää varsin toisenlaisilta kuin on luultu. Tämä avaa myös yhteiskunnan kehittämiseen uusia suuntia ja mahdollisuuksia. Vaikka tutkimuksen aihe olisi hauska ja kepeä, sen tulosten ja johtopäätösten ei tarvitse sitä olla.

Lue koko tutkimus täältä.

 
 

Antti Maunu

VTM (väit.) - Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.