Alkuperäiskansat puuttuvat niitä koskevien päätösten keskiöstä

03.09.2015 - Lukuaika 4 minuuttia
- Maailmanpolitiikka
Pirjo Kristiina Virtanen - dosentti - Maailman kulttuurien laitos, Helsingin yliopisto

Suomi ei keväällä ratifioinut saamelaisten oikeuksia koskevaa ILO 169-sopimusta. Moninaiset valtasuhteet pitävät alkuperäiskansojen kokemukset ja perinnetiedon yhteiskunnan marginaalissa. Samalla jotkut saamelaiset pyrkivät tiukentamaan yhteisönsä rajoja.

Viime vuosina on monissa maissa otettu neuvottelupöydille mietintöjä ja ehdotuksia alkuperäiskansojen oikeuksien muutoksista. Esimerkiksi Australiassa valtio kaavailee perustuslakiin muutosta, joka parantaisi maan aboriginaalien asemaa. Brasilian valtio taas haluaa rakentaa Amazonian alkuperäiskansojen alueille enemmän teitä ja patoja sekä muuttaa lakia siten, että öljynporaus mahdollistuisi. Neuvottelupöydissä ei kuitenkaan ole alkuperäiskansojen edustajia, vaan päätökset tehdään ilman kansojen kokemuksia ja tietoja.

Arvioiden mukaan maailmassa on tällä hetkellä noin 370 miljoonaa alkuperäiskansoihin kuuluvaa ihmistä. Nämä jakaantuvat noin 5 000 kansaan, jotka puhuvat noin 4 000 eri kieltä. Alkuperäiskansoilla ei ole omia valtioita, ja monet asuvat yli valtiorajojen. Useat alkuperäiskansat asuttavat edelleen monimuotoisimpia luonnonympäristöjä.

Ihmisestä itsestään riippuu, identifioituuko hän alkuperäiskansan jäseneksi vai ei.

Ympäristö on monille alkuperäiskansoille tärkeä: ihmistä ei nähdä muiden elollisten olentojen yläpuolella tai kontrolloijana. Esimerkiksi Amazonialla alkuperäiskansojen yhteisöt ottavat erilaiset toimijat huomioon kokonaisvaltaisesti ja vuorovaikutteisesti: lintujen äänet ja tuulet voivat kertoa erilaisia asioita.

Monien alkuperäiskansojen perinnetietotaito perustuu sukupolvien aikana karttuneisiin havaintoihin ja kokemuksiin. Tällä on tärkeä rooli monissa globaaleissa ympäristö-, ilmastonmuutos- ja hyvinvointikysymyksissä, koska se korostaa sosiaalisuutta, jossa ovat mukana myös niin sanotut ei-inhimilliset toimijat, kuten eläimet, kasvit ja meteorologiset ilmiöt. Luonnonvarojen käyttö alkuperäiskansojen alueilla on kuitenkin usein alkanut ilman niiden konsultaatiota.

Mutta mitä alkuperäiskansalla tarkoitetaan? Alkuperäiskansojen kokemukset valtasuhteista muihin kansoihin ovat olleet samantapaisia. Niiden mahdollisuuksia puhua omia kieliään, elää kulttuurinsa mukaisesti ja asuttaa perinteisiä maitaan on estetty, ja ne on yritetty sulauttaa valtaväestöön. Monien kansojen näkemykset historian tapahtumista, kuten suhteista valloittajiin, lähetystyöntekijöihin ja tieteentekijöihin, eivät ole päässeet koulukirjoihin.

Alkuperäiskansoina pidetään yleensä kansoja, joiden yhteisöt ovat muotoutuneet tietyillä alueilla ja jotka jakavat samanlaisen ajattelutavan ja kulttuurin. Ihmisestä itsestään riippuu, identifioituuko hän alkuperäiskansan jäseneksi vai ei. Myös alkuperäiskansat itse päättävät, ketkä katsotaan kuuluviksi yhteisöön.

Erityisesti 1990-luvulla, kun maailman poliittiset suhteet muokkautuivat uudelleen, monet maailman alkuperäiskansat saivat uuden perustuslaillisen aseman tai niiden asema määriteltiin uudelleen erityislaeissa. Nyt näitä oikeuksia on kuitenkin monin paikoin pyritty kaventamaan. Valtaväestön poliitikoilla ei ole näytä olevan kiinnostusta kansoihin, jotka heidän mielestään sijaitsevat poliittisten ja taloudellisten päätöskeskusten laitamilla. Jo suurin osa alkuperäiskansojen jäsenistä, kuten saamelaisista, kuitenkin elää modernia elämää ja yhä useampi asuu kaupunkialueilla.

Joissakin maissa alkuperäiskansat muodostavat enemmistön, kuten Boliviassa, jossa noin 60 prosenttia väestöstä kuuluu alkuperäiskansaan. Bolivialla onkin aimara-presidentti. Alkuperäiskansojen toiminta kansainvälisessä politiikassa on kuitenkin edelleen harvinaista.

YK:n ihmisoikeusjulistus sekä alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevä julistus takaavat alkuperäiskansojen oikeudet. Lisäksi kansainvälinen ILO:n ihmisoikeussopimus numero 169 määrittelee alkuperäiskansat sellaisiksi kansoiksi, joilla on perinteinen elämäntyyli, oma sosiaalinen järjestelmä ja instituutiot, historiallinen jatkuvuus alueitten asutuksessa sekä muusta väestöstä poikkeava kulttuuri ja tavat.

Suomi ei tänä keväänä pitkistä valmisteluista huolimatta ratifioinut ILO-sopimusta. Suomalaiset poliitikot ovat pelänneet sopimuksen vievän laajemman mahdollisuuden käyttää pohjoisen luonnonvaroja, eikä asia edennyt. Saamelaisten oma hallintoelin, Saamelaiskäräjät, on samaan aikaan halunnut muuttaa saamelaismääritelmää.

Alkuperäiskansojen toiminta kansainvälisessä politiikassa on edelleen harvinaista.

Kaikkia saamelaisrekisteriin hakeutuneita ei katsota vanhojen historiallisten dokumenttien mukaan saamelaisiksi. Näiden vanhojen veronkanto- ja henkikirjojen ulkopuolelle on kuitenkin jäänyt moni perinteisiä elinkeinoja harrastanut saamelainen sukuhaara. Poronhoito ja siihen läheisesti liittyvät maaoikeudet ovat saamelaisille tärkeitä. Saamelaisilla on oikeus opiskella saameksi ja käyttää kieltään ja elää kulttuurinsa mukaisesti. Virallista saamelaisstatusta ei saa, jos ei kuulu saamelaisrekisteriin. Uudella ehdotuksella on yritetty estää ryntäys saamelaisiksi. Norjassa ei tällaista ole tapahtunut, vaikka saamelaismääritelmä onkin väljempi.

Monesti sekä valtio että itse alkuperäiskansat vaativat alkuperäiskansan jäseneksi pyrkiviltä alkuperäiskansan tapojen ja kielten hallintaa. Suomessa on kuitenkin saamelaissyntyisiä ihmisiä, jotka ovat harjoittaneet perinteisiä elinkeinoja, mutta valtion sulauttamispolitiikan takia eivät ole voineet puhua saamen kieltä. Ne, jotka yritettiin sulauttaa väestöön ja jotka menettivät kielensä ja kulttuurinsa assimilaatioprosessien aikana, ovat edelleen huonossa asemassa. Kun he nyt haluaisivat oppia kieltä ja löytää omat juurensa, tätä vaikeutetaan poliittisiin syihin vedoten.

 
 

Pirjo Kristiina Virtanen

dosentti - Maailman kulttuurien laitos, Helsingin yliopisto
 

Kommentit (6 kpl)

  • Pekka Sammallahti - 03.09.2015 | 22:41 -

    ”Kaikkia saamelaisrekisteriin hakeutuneita ei katsota vanhojen historiallisten dokumenttien mukaan saamelaisiksi.”

    Saamelaiset ovat etninen yhteisö, johon kuulumista ei voi päätellä historiallisten dokumenttien perusteella.

    ”Näiden vanhojen veronkanto- ja henkikirjojen ulkopuolelle on kuitenkin jäänyt moni perinteisiä elinkeinoja harrastanut saamelainen sukuhaara.”

    Vanhat viranomaisluettelot laadittiin elinkeinon eikä kansallisuuden perusteella. Kemin Lapissa niissä esiintyy lappalaiselinkeinojen harjoittajia ja uudisasukkaita. Kummassakin elinkeinokategoriassa oli sekä suomalaisia että saamelaisia ja ilmeisesti myös jonkin verran karjalaisia.

    ”Poronhoito ja siihen läheisesti liittyvät maaoikeudet ovat saamelaisille tärkeitä.”

    Poronhoito on tärkeä elinkeino myös poronhoitoalueen suomalaisille.

    ”Virallista saamelaisstatusta ei saa, jos ei kuulu saamelaisrekisteriin. Uudella ehdotuksella on yritetty estää ryntäys saamelaisiksi. Norjassa ei tällaista ole tapahtunut, vaikka saamelaismääritelmä onkin väljempi.”

    Norjan saamelaismääritelmä on muuten sama kuin Suomessa, mutta siitä puuttuu ns. lappalaiskohta, eli se on itse asiassa tiukempi kuin Suomen. Eri asia on, että Norjan saamelaiskäräjillä ei ole oman ilmoituksensa mukaan resursseja tutkia, ovatko hakeutujan ilmoittamat tiedot oikeita.

    ”Suomessa on kuitenkin saamelaissyntyisiä ihmisiä, jotka ovat harjoittaneet perinteisiä elinkeinoja, mutta valtion sulauttamispolitiikan takia eivät ole voineet puhua saamen kieltä.”

    Valtion sulauttamispolitiikka on vaikuttanut kielenkäyttöön vasta kansanopetuksen intensiivistymisen jälkeen 1940-luvulta lähtien. Eri asia on, että saamelaisalueen eteläpuolella harvalukuiset saamelaiset suomalaistuivat seka-avioliittojen kautta uudisasutuksen levittäytyessä Kemijoen vesistön alueella. Valtiolla ei ollut sulauttamispolitiikkaa, ja kirkon piirissä saamen kielen käyttöä pyrittiin tukemaan. Joitakin yksittäisiä tapauksia on kirjattu, joissa esim. pappi on suhtautunut saamen puhumiseen kielteisesti. Tällaisella suhtautumisella ei kuitenkaan ollut vaikutusta esim. Inarissa, jossa saamen kieli alkoi taantua vasta suomalaisten uudisasukkaiden asetuttua alueella 1700-luvun loppupuolella, silloinkin seka-avioliittojen kautta. Suomalaisten yhteiskunnallinen status oli korkeampi, ja jälkeläiset samaistuivat suomalaiseen kulttuuriin. Kansallisvaltion rakentaminen ja siihen liittyvä yksikielisyyden ihanne eivät vaikuttanut saamelaisten sisäiseen kommunikaatioon ennen kuin Lapin sodan evakkoaika asutti saamelaiset suomalaisseuduille ja totutti heidät käyttäkansmään suomen kieltä. Sen jälkeen kansanopetuksen intensiivistyminen ja asuntolat sekä suomen kielen hyödyllisyyden korostaminen aiheuttivat kielestä luopumista seuduilla, joissa saamelaiset olivat jääneet vähemmistöön. Tämä oli aivan eri prosessi kuin se, jonka kautta saamen kieli jäi pois käytöstä nykyisen saamelaisalueen eteläpuolella 1700-luvulla.

    ”Ne, jotka yritettiin sulauttaa väestöön ja jotka menettivät kielensä ja kulttuurinsa assimilaatioprosessien aikana, ovat edelleen huonossa asemassa. Kun he nyt haluaisivat oppia kieltä ja löytää omat juurensa, tätä vaikeutetaan poliittisiin syihin vedoten.”

    Nykyisen saamelaisalueen eteläpuolella suomalaistuminen alkoi seka-avioliittojen seurauksena 1500-luvulta lähtien, ja siellä väestö polveutuu etupäässä alueelle muuttaneista suomalaisista uudisasukkaista. Jos jollakulla tämän alueen asukkaista onkin ollut lappalaiselinkeinojen harjoittajaksi merkitty esivanhempi parin-kolmen sadan vuoden takaisena aikana, kulttuuriltaan ja kieleltään tällaiset henkilöt eivät eroa niistä, joilla tällaisia esivanhempia ei ole ollut. Sulautuminen suomalaisiin seka-avioliittojen kautta on ollut luonnollinen prosessi eikä pakon sanelema.

    Kielen oppimista ei ole missään vaikeutettu, päin vastoin, kursseja järjestetään jatkuvasti eri puolilla Lapin lääniä ja valtakuntaa. Puhe siitä, että juurien löytämistä on vaikeutettu, on käsittämätön. Esivanhempien jäljittäminen on kaikille halukkaille samalla lailla mahdollista. Siinä tosin tulee pitää mielessä, että vanhoihin viranomaisrekistereihin ei merkitty henkilön kansallisuutta vaan elinkeino, ja elinkeino ei määräytynyt kansallisuuden perusteella tai päinvastoin.

     

    Samaa mieltä?

    13
    17
  • Pirjo Kristiina Virtanen - 05.09.2015 | 09:46 -

    Suomessa moni saamelainen voi opetella omaa kieltään ja kulttuuriaan, mitä on menestyksekkäästi tuettu esimerkiksi kielipesätoiminnalla. Saamen kieltä ja kulttuuria voi opiskella myös yliopistotasolla. Saamelaiset ovat olleet yksi tärkeä voima kansainvälisessä alkuperäiskansapolitiikassa ja monissa asioissa edelläkävijä.

    Juttuni loppuosassa viitataan ihmisiin, jotka kokevat jollain tapaa jäävänsä ulkopuoliseksi omassa alkuperäiskansayhteisöissään. Kommentin jättänyt emeritus professori Sammallahti onkin ymmärtääkseni jo kommentoinut ja raportoinut juuri ns. ”statuksettomien saamelaisten” asemasta. Saamelaisyhteisöllä itsellään onkin asiasta oikeutetusti oma päätösvalta.

    Saamelaisrekisteri oli tekstissä kirjoitettu pienellä kirjaimella eikä viittaa mihinkään viralliseen tahoon, vaan Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Varmasti keskustelu asiasta tulee jatkumaan, eikä asian poliittisuutta vähennä se, että hyvin lähellä ovat seuraavat Saamelaiskäräjävaalit.

    Maailmanlaajuisesti on monta sellaista ihmistä, joka valtasuhteiden takia on oman alkuperäiskansakielensä, elinkeinonsa ja/tai kulttuurinsa menettänyt, ja nyt kokee syrjintää, koska jokin näistä hallintoasioissa voi olla tärkeä määrittelykriteeri. Näin esimerkiksi Amazonialla kaupungissa asuvien alkuperäiskansanuorten parissa, joiden vanhemmat eivät opettaneet heille alkuperäiskansakieltä yrittäessään tietyllä tapaa säästää lapsiaan itseensä kohdistuneelta syrjinnältä. Nyt nämä nuoret kamppailevat, että saisivat heille kuuluvat oikeudet. Jokaisella alueella ja valtiolla on kuitenkin oma historiallinen menneisyytensä.

     

    Samaa mieltä?

    10
    4
  • Onni Niemelä - 05.09.2015 | 17:01 -

    Muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki lapinveroa maksaneet ja lappalaisluetteloihin merkityt henkilöt olivat aluetta vanhastaan asuttaneita saamelaisia, jotka puhuivat saamea, käyttivät lapinpukua, olivat lapinkylän osakkaita, saivat toimeentulonsa metsästyksestä-, kalastuksesta- ja poronhoidosta jne. Ennen uudisasutusplakaatin antamista lapinkylien alueella – lähinnä vain Suonttavaaran lapinkylään koskevin poikkeuksin – asui vain saamelaisia ja heiltä perittävä lapinvero oli ainoa lapinkylien alueelta kannettu vero. Ensimmäinen veroluettelo, johon alueelle saapuneet uudisasukkaat on merkitty, on vuoden 1695 maakirja. Kemin Lapin lapinkylien osalta tämä osa maakirjaa on painettuna komiteanmietinnössä 1979:30 s. 38-42. Tästä maakirjasta on kuitenkin varsin yksinkertaista poimia ne suomalaiset, jotka olivat asettuneen saamelaisten alueelle. Nämä olivat Paavali Pelkonen ja Nils Perttunen Sompion lapinkylän alueella, Jacob Karppinen Keminkylässä, Matts Hiltunen ja Pål Hiltunen Maanselässä, Erik Pelkonen Sodankylässä sekä Erik Jääskö ja Mikkel Kyrö Kittilässä. Kaikki muut tähän maakirjaan merkityt henkilöt ovat saamelaisia. Menettely oli sama myös Tornion Lapin alueella eli Suonttaarassa ja Peltojärvellä eli nykyisen Enontekiön alueella.

     

    Samaa mieltä?

    9
    4
  • Arto Enojärvi - 07.09.2015 | 16:38 -

    http://www.muonio.fi/media/a-hallinto/projektit/vellikaara-vettasia.pdf. Klikkaa ja tutustu saamelaisalueen ulkopuolen saamelaishistoriaan. Pekka Sammallahtii ”unohtaa” tämän huomattavan saamelaisyhteisön 1800 luvulta, jonka saamenkieli osin säilyi pitkälle 1900 lukua. Eli saamenkieliset isovanhemmat ovat hyvin monen tuon alueen vanhuksella, Silti heitä ei ole hyväksytty saamelaisiksi. Pekka vääristää saamelaishistoriaa kertomalla puolitotuuksia.

     

    Samaa mieltä?

    7
    4
  • Pekka Sammallahti - 09.09.2015 | 20:50 -

    Ns. lapinraja on ollut elinkeinoraja, ei etninen raja. Sen pohjoispuolella ei ollut ennen Lapin plakaatteja mahdollista harjoittaa muita kuin ns. lappalaiselinkeinoja, ja kaikki alueen asukkaat merkittiin kansallisuudesta riippumatta lappalaisiksi. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä sitä johtopäätöstä, että ”lappalaisluetteloihin merkityt henkilöt olivat aluetta vanhastaan asuttaneita saamelaisia, jotka puhuivat saamea, käyttivät lapinpukua”. Varmasti Kemin Lapissa asui myös saamelaisia, mutta asukkaiden kansallisuutta ei voi päätellä viranomaisrekistereistä, joten emme voi tietää varmuudella, ketkä lappalaisiksi merkityistä henkilöistä olivat saamenkielisiä tai puhuivat suomea tai karjalaa. Lapinpuvusta taas tuskin voi noina vanhoina aikoina puhua, koska umpitakki, josta lapinpuku on kehittynyt 1800-luvulla, oli yleiseurooppalainen vaate, jota käyttivät myös saamelaiset mutta heidän lisäkseen myös monet muut, 1800-luvulle saakka esim. Tornionlaakson talolliset, ja 1900-luvulle saakka oli nykyisen Lapin läänin alueella käytössä ihokaksi (tai umpitakiksi) kutsuttu vaate, joka säilyi viimeksi miesten ulkotyöasuna. Lapin etninen historia on vielä kirjoittamatta, etupäässä siksi, että vanhojen viranomaisluetteloiden lappalainen-termin on virheellisesti oletettu viittaavan kansallisuuteen eikä elinkeinoon. Yhtä lailla liian yksioikoista on olettaa, että viranomaisluetteloiden uudisasukas-termillä tarkoitetaan suomalaista, sillä myös tämän elinkeinoryhmän jäsenissä on ollut sekä suomalaisia että saamelaisia, todennäköisesti karjalaisiakin. Lisäksi sama henkilö on voinut eri aikoina olla merkittynä lappalaiseksi ja uudisasukkaaksi.

     

    Samaa mieltä?

    5
    3
  • Arto Enojärvi - 10.09.2015 | 13:29 -

    1700 luvulla Muonio-kolari alueella saamenkielisiä oli ilmeisen vähän. Mutta tultaessa 1800 luvulle, tuolle alueelle muutti huomattava määrä etnisiä saamelaisia Enontekiön sekä Ruotsin saamelaisalueelta. He jatkoivat samaa elämänmuotoa mitä olivat eläneet ennenkin. Kotaelämää poroineen, puolison he ottivat pääosin toisista saamelaisperheistä, mutta myös talollisista. Saame oli heidän kielensä jo pelkästään elämäntapansa vuoksi. Kuten olemme nähneet Pekan näistäkin kirjoituksista, hän kertoo vain 1700 luvun tilanteesta. Ohittaa tilanteen, ikäänkuin näitä ihmisiä ei olisi ollut olemassakaan, joskus Pekka on ohimennen maininnut yksittäisistä saamenkielisistä saamelaisalueen eteläpuolella. Mutta mistään yksittäisistä ei ole kyse. Jos klikkaatte ja luette aikaisemmin linkittämäni Vellikaaravettaisia nettikirjan, on havaittavissa jotta kirjaa kertoo saamelaisesta yhteisöstä 1800 luvun Muonio-Kolari alueelta. Kirja ei kerro suomalaisista tai karjalaisista lapinpuvussa, vaan kirja kertoo etnisistä saamelaisista joiden asunseutu on saamelaisalueen eteläpuolella. Jos näiden Enontekiön ja Ruotsin saamelaisalueelta tulleiden porosaamelaisten äidinkieli olisi ollut muu kuin saame, se olisi suuri sensaatio.

     

    Samaa mieltä?

    3
    2

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.